Lapsiperheiden avun saaminen lähisuhdeväkivaltaan koronapandemian aikana

Abstract

Tarkastelen tutkielmassa väkivaltatyöntekijöiden kuvauksia lapsiperheiden avun tarpeista ja avun saamisesta lähisuhdeväkivaltaan koronapandemian aikana. Lähestyn aihetta hyödyntämällä haavoittuvuuden ja osallisuuden teoreettisia viitekehyksiä. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Miten väkivaltatyöntekijät kuvaavat lapsiperheiden tilannetta, avun tarpeita ja avun hakemisen haasteita koronapandemian aikana? 2) Miten palvelujärjestelmässä ja väkivaltatyössä on onnistuttu auttamaan lapsiperheitä pandemian aikana? Tutkimusaineisto koostuu turvakodeissa ja väkivaltatyön avopalveluissa työskentelevien ammattilaisten fokusryhmähaastatteluista. Haastatteluaineisto on analysoitu teemoittelulla ja sisällönanalyysilla hyödyntämällä teoriaohjaavaa tutkimusotetta.

Tutkimuksen tarkoituksena on tuoda esiin ammattilaisten näkemyksiä lapsiperheiden avun tarpeista ja niihin vastaamisen haasteista pandemian aikana. Tarkastelen ammattilaisten kuvauksia pandemian vaikutuksista avun saamisen prosessiin, joka koostuu avun hakemisesta, väkivaltatyöhön ohjautumisesta, väkivaltatyön järjestämisestä ja väkivaltatyön jälkeisen jatkoavun turvaamisesta. Tarkastelen erityisesti palvelujärjestelmän toimintaa, väkivaltatyön toteutumista ja palveluiden välistä yhteistyötä lapsiperheiden väkivaltaspesifin avun järjestämisessä.

Väkivaltatyöntekijöiden kuvausten mukaan koronapandemia on vaikuttanut lapsiperheiden elämäntilanteisiin, avun tarpeisiin ja avun saamisen prosessin kaikkiin vaiheisiin. Työntekijöiden kuvauksissa väkivallan riskit ovat lisääntyneet pandemiaolosuhteissa, kotoa poistuminen on vaikeutunut, lapset ovat altistuneet enemmän väkivallalle ja vanhempien kuormitus on lisääntynyt. Työntekijät ilmaisivat huolta lapsiperheiden määrän vähenemisestä turvakodeissa ja kertoivat avun hakemiseen liittyvien kynnysten kasvaneen. Väkivaltatyöhön suuntautuvan palveluohjauksen haasteina näyttäytyivät perheiden vähentyneet kasvokkaiset palvelukohtaamiset väkivallan tunnistamiseksi, puheeksi ottamiseksi ja luottamuksellisten asiakassuhteiden muodostamiseksi. Työntekijät kuvasivat pandemian rajoittaneen etenkin haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien avun saamista. Mahdollisuudet palveluohjaukselle ja luottamuksellisten suhteiden muodostamiselle ovat heikentyneet kasvokkaisten palvelukohtaamisten vähentymisen myötä.

Väkivaltatyössä työntekijät kuvasivat vähentyneitä mahdollisuuksia yhteisöllisyyden toteuttamiselle sekä ryhmä- ja vertaistoiminnan katkoksia. Verkostoyhteistyön koettiin kuitenkin nopeutuneen ja tehostuneen etätyömuotojen käyttöönoton myötä. Toisaalta haasteita etäyhteyksin tapahtuvassa verkostotyössä tuottivat monimutkaiset perhetilanteet. Väkivaltatyön jälkeinen jatko-ohjaus näyttäytyi avun jatkuvuuden turvaamisen riskikohtana. Palveluketjujen katkeamattomuuden turvaaminen on todettu väkivaltatyön ja palveluiden yhteensovittamisen haasteeksi jo ennen pandemiaa. Haasteet korostuvat pandemian aikana kuormittuneissa palveluissa ja palveluiden yhteensovittamiseen tarvittavien rakenteiden heiveröisyyden vuoksi.

Työntekijöiden huoli lapsiperheiden avun saamisesta pandemian aikana kohdistuu erityisesti lapsiperheiden palveluosallisuuden toteutumiseen. Tutkimustulosten mukaan osallisuus palveluissa rakentuu perheiden kohtaamisesta, lasten ja perheiden havainnoinnista, luottamuksellisten suhteiden rakentamisesta, väkivallan puheeksi ottamisesta ja palveluohjauksesta väkivaltatyön palveluihin. Osallisuutta palveluissa voidaan vahvistaa tunnistamalla väkivalta ja ottamalla se puheeksi kaikissa lapsiperheiden käyttämissä palveluissa sekä kiinnittämällä huomiota väkivaltatyöhön suuntautuvaan ja väkivaltatyön jälkeiseen palveluohjaukseen. Lisäksi palveluissa on tunnistettava eri tavoin haavoittuvia elämäntilanteita. Erityisesti useita haavoittuvuuksia kokevien perheiden kohdalla osallisuuden merkitys korostuu avun saamisen turvaamisessa. Palveluosallisuuden vahvistamisen edellytykset ovat pandemian aikana heikentyneet palveluissa tapahtuneiden muutosten vuoksi sekä palvelujärjestelmän rakenteellisista syistä. Haavoittuvissa elämäntilanteissa olevien perheiden avun saavutettavuuteen ja palveluosallisuuteen on pandemian myötä kiinnitettävä erityistä huomiota.

In this master’s thesis I examine violence work professionals’ perceptions on seeking and getting help for domestic violence in families with children during COVID-19 pandemic. I approach the subject by using the theoretical frameworks for vulnerability and inclusion. The research questions are: 1) How do violence work professionals describe the situations of families with children, their needs for help and the challenges of seeking help during the pandemic? 2) How has the service system and violence work managed to organize help for families with children during the pandemic? The research data consists of focus group interviews with professionals working in shelters and open care services for violence work. The data has been analysed by using methods of thematic analysis, content analysis and theory-guiding approach.

The aim of the study is to highlight professionals' views on the needs of help for families with children and the challenges of responding to them during the pandemic. I examine the professionals' descriptions of the effects of the pandemic on the process of getting help, which consists of seeking help, service coordination to violence work, organizing violence work and service coordination after leaving the shelter. The focus is on the service system, the implementation of violence work and cooperation between services in organizing violence work and help for families with children.

Violence work professionals described that the pandemic has affected the family situations, increased the needs for help and affected all stages of the process of getting help. The professionals described an increased risks of violence in changed conditions: leaving home has become more difficult, children have been exposed to more violence, and parental strain has increased. The professionals were concerned about the decreased number of children in shelters and discussed about the increase in thresholds for seeking help. The challenges of service coordination directed to violence services were the reduced opportunities to ask about and identify violence and form confidential relationships with clients due to reduced face-to-face service encounters. Professionals emphasized the importance of confidential relationships between clients and professionals. Violence workers described that the pandemic has limited the access to help especially for those in vulnerable life situations.

In violence work, employees described reduced communality and interruptions in peer support groups. However, network cooperation was seen as more efficient with new opportunities for remote working. On the other hand, working remotely with complex family situations was seen as a challenge. Service coordination after leaving the shelter was seen as a risk point where families can "drop out" from the service system and be left without sufficient help. Safeguarding the continuity and coordination of services has been identified as a challenge even before the pandemic. The challenges become even more evident when the structural weaknesses of service coordination face the load of service system caused by the pandemic.

Workers were especially concerned about the lack of inclusion of families in services and how that affects getting help. From the perspective of violence work, inclusion in services is based on face-to-face encounters, observation of children and families, building confidential relationships, asking about violence, and directing families to violence work services. Inclusion in services can be strengthened by identifying and addressing violence in all services and by strengthening service coordination before and after violence work. Particularly for families experiencing multiple vulnerabilities, the importance of inclusion is highlighted in securing sufficient help. The possibilities to enhance inclusion of families in services has been weakened during the pandemic due to changes in services and structural problems in the service system. Particular attention must be paid to the accessibility and inclusion in services when securing help for families in vulnerable situations.