Kuvan näkemisen taito: Mielikuvitus ja kehollinen näkeminen kuvataidekasvatuksessa
Lampinen, Kristiina (2022)
2022
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma, varhaiskasvatus - Master´s Programme in Educational Studies, Early Childhood Education
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205044369
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205044369
Tiivistelmä
Tutkielma käsittelee kuvataidekasvatusta. Taidekasvatuksen tutkimus on tärkeää yhteiskunnassa, jossa jatkuvaa taloudellista kasvua ja tehokkuutta painottava ajattelu heijastuu myös kasvatukseen ja koulutukseen. Käsillä olevassa kasvatusfilosofisessa tutkielmassa kysytään, millainen on mielikuvituksen ja kehollisen näkemisen suhde kuvataidekasvatukseen?
Tutkielma on filosofis-teoreettinen analyysi, joka perustuu kirjallisuuskatsaukseen. Sen tieteenfilosofisena lähtökohtana ja analyysin viitekehyksenä on Hans-Georg Gadamerin kehittämä filosofinen hermeneutiikka. Juho August Hollon mielikuvituksen analyysin, Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisuutta koskevien ajatusten ja Elliot W. Eisnerin taiteen opettavuutta koskevan näkemyksen avulla on mahdollista argumentoida, että kuvataidekasvatus on pedagogisena ilmiönä perimmältä luonteeltaan vuorovaikutteista ja eheyttävää eettis-esteettistä kasvatusta.
Tutkielmassa esitetään kirjallisuuskatsaukseen perustuen, että kuvataidekasvatus on syvällistä eettis-esteettisestä näkökulmasta näkemään saattamista, kuvittelukyvyn laajentumista, aistien herkistymistä, kokonaisuuksien hahmottamista, tunneilmaisun ja käsillä näkymättömän näkyväksi tekemisen taidon kehittymistä. Mielikuvitus ja kehollinen näkeminen osoittautuvat tiiviisti yhteen kietoutuneiksi kuvataiteen itse itseään opettavassa tekoprosessissa, jolloin kuvataidekasvatusta voi pitää oikeutetusti mieltä ja kehoa eheyttävänä kasvatuksen muotona.
Kuvataidekasvatuksen ymmärtäminen ihmistä ja hänen kasvuaan eheyttävänä pedagogiikkana vastaa hyvin myös Hollon näkemystä kasvatuksesta kasvamaan saattamisena. Kasvatuksen päämääränä ei tällöin ole jatkuvan kasvun tai tehokkuuden ideaali, vaan kasvun omalakinen mahdollistuminen mielikuvituksen ja eettis-esteettisen kehollisen tunne-elämyksen vuorovaikutuksena, jonka taiteen tekemisen prosessi saattaa alkuun.
Tutkielma on filosofis-teoreettinen analyysi, joka perustuu kirjallisuuskatsaukseen. Sen tieteenfilosofisena lähtökohtana ja analyysin viitekehyksenä on Hans-Georg Gadamerin kehittämä filosofinen hermeneutiikka. Juho August Hollon mielikuvituksen analyysin, Maurice Merleau-Pontyn ruumiillisuutta koskevien ajatusten ja Elliot W. Eisnerin taiteen opettavuutta koskevan näkemyksen avulla on mahdollista argumentoida, että kuvataidekasvatus on pedagogisena ilmiönä perimmältä luonteeltaan vuorovaikutteista ja eheyttävää eettis-esteettistä kasvatusta.
Tutkielmassa esitetään kirjallisuuskatsaukseen perustuen, että kuvataidekasvatus on syvällistä eettis-esteettisestä näkökulmasta näkemään saattamista, kuvittelukyvyn laajentumista, aistien herkistymistä, kokonaisuuksien hahmottamista, tunneilmaisun ja käsillä näkymättömän näkyväksi tekemisen taidon kehittymistä. Mielikuvitus ja kehollinen näkeminen osoittautuvat tiiviisti yhteen kietoutuneiksi kuvataiteen itse itseään opettavassa tekoprosessissa, jolloin kuvataidekasvatusta voi pitää oikeutetusti mieltä ja kehoa eheyttävänä kasvatuksen muotona.
Kuvataidekasvatuksen ymmärtäminen ihmistä ja hänen kasvuaan eheyttävänä pedagogiikkana vastaa hyvin myös Hollon näkemystä kasvatuksesta kasvamaan saattamisena. Kasvatuksen päämääränä ei tällöin ole jatkuvan kasvun tai tehokkuuden ideaali, vaan kasvun omalakinen mahdollistuminen mielikuvituksen ja eettis-esteettisen kehollisen tunne-elämyksen vuorovaikutuksena, jonka taiteen tekemisen prosessi saattaa alkuun.