Kehityksen ja oppimisen tuen toteutuminen 1-5- vuotiaiden lasten sisarusryhmässä : Varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkemyksiä

Abstract

Tässä tutkimuksessa tutkittiin varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkemyksiä kehityksen ja oppimisen tuen toteutumisesta 1–5- vuotiaiden lasten sisarusryhmässä. Tutkimuksessa tarkasteltiin sitä, millaisin keinoin kehityksen ja oppimisen tukea toteutetaan käytännössä 1–5- vuotiaiden lasten sisarusryhmissä, kun ikäjakauma ja erilaiset tuen tarpeet ovat moninaisia. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin myös sitä, millaisia haasteita ja mahdollisuuksia sisarusryhmä luo kehityksen ja oppimisen tuen toteuttamiselle.

Tutkimus toteutettiin laadullisella tutkimusotteella. Aineisto kerättiin puolistrukturoidulla haastattelulla, johon osallistui yhteensä 10 varhaiskasvatuksen ammattilaista; viisi varhaiskasvatuksen opettajaa sekä viisi varhaiskasvatuksen erityisopettajaa eräästä Kanta- Hämeessä sijaitsevasta kunnasta. Kaikki tutkimukseen osallistuneet henkilöt työskentelivät sisarusryhmissä. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkimuksessa pyrittiin vertailemaan varhaiskasvatuksen opettajien ja varhaiskasvatuksen erityisopettajien näkemyksiä keskenään.

Tutkimuksen ensimmäisessä tutkimuskysymyksessä tutkittiin, millaisin keinoin kehityksen ja oppimisen tukea toteutetaan sisarusryhmässä käytännön tasolla. Sekä varhaiskasvatuksen opettajat että varhaiskasvatuksen erityisopettajat mainitsivat muun muassa pedagogiikan toteuttamiseen, VASU- työskentelyyn sekä tiimityöhön viittaavia keinoja. Tämän tutkimuskysymyksen kohdalla kumpikin ammattiryhmä mainitsi myös tekijöitä, jotka haastavat tuen totuttamista sisarusryhmässä eli toisin sanoen viittaa tuen toteutumattomuuteen.

Tämän tutkimuksen toisessa tutkimuskysymyksessä pyrittiin selvittämään, millaisia mahdollisuuksia sisarusryhmätoiminta luo kehityksen ja oppimisen tuen toteuttamiselle. Molemmat ammattiryhmät mainitsivat oppimiseen liittyviä tekijöitä sekä pysyvät ihmissuhteet. Varhaiskasvatuksen opettajat näkivät selkeästi vähemmän tuen toteuttamisen mahdollisuuksia sisarusryhmässä verrattuna varhaiskasvatuksen erityisopettajiin.

Tutkimuksen kolmannessa eli viimeisessä tutkimuskysymyksessä puolestaan tarkasteltiin, millaisia haasteita sisarusryhmätoiminta asettaa kehityksen ja oppimisen tuen toteuttamiselle. Molemmat ammattiryhmät sekä pedagogiikkaan, arjen sujuvuuteen sekä resursseihin liittyviä haasteita, mutta varhaiskasvatuksen opettajat mainitsivat hyvin paljon enemmän tuen toteuttamisen haasteita sisarusryhmässä. Erityisen huolestuttava tulos oli, kun ryhmässä työskentelevät varhaiskasvatuksen erityisopettajat mainitsivat todella paljon pedagogiikan toteutumattomuuteen viittaavia tekijöitä.

Tutkimuksen johtopäätöksenä todettiin, että varhaiskasvatuksen opettajilla oli selkeästi negatiivisempi asenne sisarusryhmätoimintaa ja – pedagogiikkaa kohtaan, sillä he mainitsivat haasteita ja huonoja puolia selkeästi enemmän varhaiskasvatuksen erityisopettajiin verrattuna. Tätä tulosta selitetiin varhaiskasvatuksen opettajien ja kiertävien varhaiskasvatuksen erityisopettajien eroavalla työnkuvalla. Edellä mainitun lisäksi tämän tutkimuksen tuloksista tehtiin myös johtopäätös, jonka mukaan että sisarusryhmissä on sekä tekijöitä, jotka mahdollistavat tuen toteutumisen kaikille lapsille että myös tekijöitä, joiden mukaan tuki ei mahdollisesti toteudu kaikille lapsille. Pääsääntöisesti tämän tutkimuksen tulosten valossa näytti, että Varhaiskasvatussuunnitelman mukainen tuki ei toteudu sisarusryhmissä, sillä sisarusryhmiin liittyi runsaasti muun muassa pedagogiikan toteuttamiseen ja suunnitteluun liittyviä haasteita. Lisäksi myös erilaiset resurssipulat, kuten heikot tilat, välineet tai henkilöstöpula heikentävät kehityksen ja oppimisen tuen toteutumista sisarusryhmissä.