Empathy-Based Stories of Digitalization and Professional Development : An empirical illustration and methodological exploration of the method of empathy-based stories

Abstract

Tämä väitöstutkimus sisältää kahdenlaisia tavoitteita – metodologisia ja empiirisiä. Ensimmäisenä, metodologisena tavoitteena on esitellä ja kehittää edelleen kvalitatiivista aineistonkeruumenetelmää, jota kutsutaan eläytymismenetelmäksi. Eläytymismenetelmässä tutkimuksen osallistujat kirjoittavat lyhyehköjä tarinoita tutkijan suunnittelemien orientaatioiden, niin kutsuttujen kehyskertomusten, perusteella. Ydinajatuksena menetelmässä on, että kehyskertomuksista on olemassa aina vähintään kaksi versiota, jotka poikkeavat toisistaan yhden tekijän suhteen. Tämän varioinnin avulla tutkija pystyy tarkastelemaan sitä, kuinka osallistujien tarinat muuttuvat, kun yhtä seikkaa muutetaan. Tämän artikkeliväitöskirjan ensimmäinen osajulkaisu havainnollistaa kirjallisuuskatsauksen avulla, kuinka eläytymismenetelmää on käytetty Suomessa erityisesti kasvatustieteissä, ja tarkastelee menetelmän vahvuuksia, rajoja sekä tulevaisuuden näkymiä. Kirjallisuuskatsaus osoittaa, että vaikka eläytymismenetelmää on käytetty Suomessa jo vuosikymmenten ajan, kansainvälisesti menetelmää on käytetty verrattain vähän. Menetelmän lanseeraaminen kansainvälisesti onkin väitöskirjan toisen osajulkaisun tavoitteena. Tässä metodologisessa artikkelissa esitellään menetelmään historiaa ja teoreettisia lähtökohtia, havainnollistetaan menetelmän käyttötapoja sekä pohditaan menetelmän yhteyttä narratiivisiin tutkimuksiin sekä sen metodologisia mahdollisuuksia ja rajoja.

Väitöskirjan toisena, empiirisenä tavoitteena on tutkia digitalisaation ja ammatillisen kehittymisen välistä suhdetta 81 suomalaisen valtion työntekijän eläytymismenetelmätarinan (N = 101) avulla. Näiden tarinoiden avulla tarkastellaan valtion työntekijöiden näkemyksiä siitä, kuinka digitalisaatio voi tukea tai haitata työntekijöiden ammatillista kehittymistä muuttamalla työpaikkojen oppimismahdollisuuksia (osajulkaisu III), ja vaikuttamalla työn ja ammatillisen identiteetin väliseen tasapainoon (osajulkaisu IV).

Väitöskirjan empiiriset tulokset auttavat laajentamaan ymmärrystä niistä mahdollisista tavoista, joilla digitalisaatio voi vaikuttaa työntekijöiden ammatilliseen kehittymiseen. Tulokset osoittavat, miten digitalisaatio voi sekä tukea että haitata ammatillista kehittymistä vaikuttamalla työpaikan oppimismahdollisuuksiin, kuten työn vaatimuksiin, työn hallintaan, työtehtävien monimuotoisuuteen sekä sosiaaliseen tukeen muuttamalla työtehtäviä, työkäytäntöjä ja osaamisen kehittämistä sekä tiedon hallintaa. Sen lisäksi, että tulokset esittävät, kuinka digitalisaatio voi muuttaa työpaikkoja oppimisympäristöinä, tulokset osoittavat, että digitalisaation rooli ammatillisessa kehittymisessä liitetään myös työntekijöiden ammatilliseen identiteettiin ja siihen, miten työntekijät harjoittavat ammatillista toimijuuttaan. Tulokset havainnollistavat neljän tyypin kautta sitä, kuinka työn digitalisaation nähdään eri tavoin haastavan tai tukevan työn ja ammatillisen identiteetin välistä tasapainoa, johtaen työntekijää osallistumaan identiteettityöhön, sekä oman työn ja uran tuunaamiseen. Kaiken kaikkiaan tulokset osoittavat, kuinka ymmärrys digitalisaation roolista työntekijän ammatillisessa kehittymisessä edellyttää moniulotteista tarkastelua, jossa huomioidaan työpaikan oppimismahdollisuuksien sekä työntekijän ammatillisen identiteetin ja toimijuuden välinen vuorovaikutteinen suhde.

Väitöskirja edistää ammatillista kehitystä ja digitalisaatiota koskevaa tutkimusta soveltamalla uutta tiedonkeruumenetelmää, joka osoittaa mielikuvituksen ja tarinankerronnan voiman tutkittaessa, miten yksilöt ymmärtävät ja näkevät jonkin ilmiön. Esittelemällä eläytymismenetelmää ja sen käyttöä niin teoreettisesti kuin empiirisestikin, väitöskirja pyrkii herättämään metodologista keskustelua ja innostamaan tutkijoita löytämään uusia tapoja käyttää eläytymismenetelmää erilaisissa yhteyksissä.

Overall, this article-based dissertation has twofold aims – methodological and empirical. First, the methodological aim is to introduce and further develop a qualitative data collection method called the method of empathy-based stories (MEBS). In the MEBS, the participants write short texts or stories based on frame stories (i.e., introductory scripts) designed by the researcher. The core idea in the MEBS is that at least two versions of a frame story exist, which differ in one element. This variation enables the researcher to examine how the stories change when one element is varied. In this dissertation, a literature review (Publication I) shows how the MEBS has been used in Finland, and discusses its strengths, limitations, and future prospects. The literature review demonstrates that although the MEBS has been used in Finland for decades, it is still a nascent method in international contexts. Thus, a methodological article (Publication II) introduces the method internationally for the first time. This second article illustrates some possible ways to design and conduct MEBS research, discusses its relation to narrative methods as well as explores its methodological possibilities and limitations.

The second aim of this dissertation is to empirically illustrate the possible relation between digitalization of work and professional development. Drawing on 101 empathy-based stories from 81 Finnish government workers, this dissertation provides different scenarios and illustrations on how digitalization might either support or hinder workers’ professional development. More specifically, the dissertation provides insights on how digitalization might alter the learning opportunities of the workplace (Publication III) and how digitalization can lead to different experiences of and responses to work–identity (mis)alignments (Publication IV).

Overall, this dissertation’s empirical findings lay the foundation for a more comprehensive understanding of the ways in which digitalization may influence workers’ professional development by illustrating possible scenarios and typifications. The findings show how digitalization, by changing work tasks, work practices, and knowledge development and management, potentially alters a variety of aspects related to workplace learning opportunities, such as job demands, the level of job control, task variety and complexity, and social support, and thus can either support or hinder professional development. In addition to illustrating how digitalization may change workplaces as learning environments, the findings show that whether digitalization supports or hinders professional development also relates to workers’ professional identities and how they practice their professional agency at work. Four types of workers (thriving developer, loyal transformer, stagnant self- doubter, and career crafter) are identified from the participants’ stories. By introducing these four typifications, the findings describe how digitalization influences professional development by requiring the workers to assess how their work aligns with their professional identities, consequently resulting in experiences of work–identity (mis)alignments, and agentic actions in the form of identity work and job crafting. Altogether, the findings emphasize the need to broaden our view on what accounts for professional development. The results also suggests that a full understanding of how digitalization can either support or hinder workers’ professional development requires a theoretically complex view that acknowledges the interrelations among digitalization, the workplace learning opportunities, professional identity, and professional agency.

This dissertation contributes to existing research on professional development and digitalization by applying a novel data collection method, that demonstrates the power of imagination and storytelling in exploring individuals’ perceptions, understandings, and sense-making. Moreover, by introducing the MEBS and showcasing its use empirically, this dissertation aims to generate methodological discussions and inspire researchers to find new ways of using the MEBS in diverse contexts.