Luontotoiminnan hyvinvointivaikutukset lintujen rengastajilla
Kukkamäki, Mari (2022)
Kukkamäki, Mari
Tampere University
2022
Psykologian ja logopedian tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Psychology and Logopedics
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2022-06-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2383-7
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-2383-7
Tiivistelmä
Tässä väitöskirjatutkimuksessa kartoitettiin tietyn luontoharrastajaryhmän, lintujen rengastajien, luonnossa olemisen tapoja, motiiveja ja mielipaikkoja. Erityisesti syvennyttiin tutkimaan luonnossa vietetyn ajan koettua merkitystä sekä luonnossa oleskelun yhteyttä tiettyihin hyvinvoinnin osatekijöihin: elämäntyytyväisyyteen, myönteisten ja kielteisten tuntemusten yleisyyteen ja koettuun terveyteen.
Tarkastelun lähtökohtana toimi ajatus siitä, että luonnon hyvinvointivaikutuksia selittävät tarkkaavaisuuden elpymisen teoria (ART) ja fysiologisen palautumisen teoria (SRT) sopisivat omalta osaltaan valottamaan luonnon ja hyvinvoinnin yhteyttä lintujen rengastajilla, mutta selittäisivät vain osittain tämän aktiivisen luontoharrastajaryhmän luonnosta saamia hyvinvoinnin kokemuksia. Ymmärrystä siitä, miten rengastaminen on yhteydessä tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin kokemuksiin tässä luontoa arvostavassa harrastajajoukossa arveltiin voitavan syventää osuvalla tavalla tarkastelemalla rengastusta myös itsemääräämisteorian sekä joidenkin onnellisuuden ja elämäntyytyväisyyden olemusta koskevien teorioiden avulla. Oletuksena oli, että luonnossa rengastaen tai muilla tavoin vietetty aika osoittaisi myönteisiä yhteyksiä hyvinvointiin, ja että tämä yhteys välittyisi osaltaan mieluisissa luontopaikoissa koetun elpymisen kautta. Oletuksena oli myös, että rengastajat toisivat myönteisessä valossa esille rengastustoimintaansa liittyviä taidokkuuden, valinnanvapauden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Vielä oletuksena oli, että rengastus tuottaisi runsaasti luonnossa toimimiseen yhdistyviä mielihyvän tuntemuksia ja merkityksellisen toiminnan kokemuksia.
Tämä monimenetelmäinen tutkimus toteutettiin keräämällä aineistoa rengastajista ensin kyselylomakkeen ja sitten haastattelujen avulla. Kokonaisotantana tehty tiedonkeruu kyselylomakkeella toteutui yhteistyössä luonnontieteellisen keskusmuseon alaisuudessa toimivan rengastustoimiston kanssa. Rengastustoimistolta lähtevään sähköiseen tiedotuspostiin liitettiin marraskuussa 2015 kyselylomakkeen e-linkki rengastajien (n = 693) vastattavaksi. Kyselylomake postitettiin paperisena sille pienelle osalle (n = 26) rengastajajoukkoa, joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossa. Kyselytutkimus tapahtui pääosin marraskuun 2015 aikana, mutta pieni osa tutkimuslomakkeista palautui vielä kevään 2016 aikana. Kaikkiaan lomakkeita palautui 251 (vastausprosentti 36,2 %).
Tiedonkeruuta jatkettiin haastattelemalla viittä rengastajayhteisön suosittelemaa ja arvostamaa rengastajaa (n = 5) vuosien 2016 ja 2017 aikana 2-4 kertaa kutakin. Näistä 18 haastattelusta syntyi noin 18 tunnin mittainen litteroitu aineisto. Lisäksi ymmärrystä rengastajista kertyi haastattelujen ympärillä ja ohessa tutkijan tutustuessa haastateltavien rengastustoimintaan, osallistuessa rengastajien alueelliseen ja kansalliseen kokoukseen ja tapaamalla rengastajia erilaisissa toimintaympäristöissä kuten lintuasemalla, meren rannalla, talvisessa metsässä tai haastateltavan kotona.
Tutkimuksen aineisto tuotti osin toisiaan täydentäviä, osin ristiriitaisia tuloksia luonnon ja hyvinvoinnin yhteyksistä. Luonnossa rengastustoiminnassa vuoden mittaan vietetty aika, olipa se runsasta tai vähäistä, ei oletusten vastaisesti osoittanut tilastollista yhteyttä mihinkään kyselylomakkeessa kartoitettuun hyvinvoinnin osatekijään. Kuitenkin haastatteluista välittyi runsaasti positiivisia tunnekokemuksia ja merkityksen ja tyytyväisyyden tuntemuksia luontoon ja rengastusretkiin liittyen. Tilastollisessa aineistossa monipuolinen aktiivinen luontotoiminta (luontoliikunta, marjastus, retkeily ym. yksin tai läheisten kanssa) oli myönteisessä yhteydessä elämäntyytyväisyyteen, positiivisiin tunteisiin ja koettuun terveyteen. Monipuolisen aktiivisen luontotoiminnan myönteinen yhteys elämäntyytyväisyyteen välittyi osin luonnossa koetun elpymisen kautta.
Luonnossa tunnelmointi sekä alkuperäisen ja koskemattoman luonnon arvostaminen olivat puolestaan yllättävästi myönteisessä tilastollisessa yhteydessä negatiivisten tunteiden yleisyyteen. Negatiivisten tunteiden kokemisen ja luontotunnelmoinnin yhteys voi kertoa siitä, että luonto koetaan tärkeänä voimien kokoamisen ja luonnonrauhaan vetäytymisen paikkana silloin, kun mielessä on negatiivista kuormaa. Toisaalta myös herkkyys aistia luonnon tunnelmaa voi altistaa negatiivisille tunteille etenkin silloin, kun luonnossa kulkijalla on osaamista huomata rakkaiksi tulleidenluontopaikkojen ja lintulajien hädänalainen tila.
Luonnon elvyttävät ominaisuudet tulivat aineistossa monin tavoin esille. Etenkin luonnosta lumoutuminen ja monet aistiperäiset mielihyvän kokemukset koettiin tiheään toistuviksi tilanteiksi rengastusretkillä. Fysiologinen elpyminen luonnossa ei näyttäytynyt tärkeänä tai edes mahdollisena tässä luontoharrastajaryhmässä. Rengastustoimet kuvautuivat väsyttävinä, jännittävinä ja toisinaan jopa vaarallisina. Yhteisöllisyys kuvautui tärkeänä voimavarana ja jopa rengastamisen suolana: oman innostuksen jakaminen muiden samanmielisten kanssa innosti osallistumaan yhteisiin kokoontumisiin tai jakamaan oppimisen ja onnistumisen kokemuksia eri kanavia pitkin. Oman taidokkuuden mittaaminen haasteellisissa tilanteissa tuotti toistuvia, koukuttaviavirtauskokemuksia.
Ympäristöpsykologian tutkimuksissa käytettyjen tarkkaavuuden elpymisen teorian ja fysiologisesta stressistä palautumisen teorian käsitteiden osuvuutta ei ole aikaisemmin tarkasteltu yhteydessä aktiivisten luontoharrastajien hyvinvointiin näin laajaa monimenetelmäistä aineistoa hyödyntäen. Tämä tutkimus pyrkii tarkentamaan ja täsmentämään näiden teorioiden selitysarvoa ottamalla tutkimuskohteeksi luonnossa paljon liikkuvat rengastajat. Tutkimus pyrkii myös rakentamaan aiempaa laajempaa ymmärrystä luonnon merkityksestä tunne- ja aistikokemusten, hyvinvoinnin ja itsen toteuttamisen paikkana.
Tutkimuksen tulokset heijastavat hyvinvoinnin käsitteen moniulotteisuutta ja tuovat osaltaan näkyviksi hyvinvoinnin mittaamisen haasteita. Elämäntyytyväisyyden arvioiminen lomakkeen yleisluontoisilla väittämillä on erilainen kognitiivinen ja sosiaalinenkin prosessi kuin kasvotusten keskustelussa esille tuotu kuvaus tyytyväisyyden aiheista tai huippukokemuksista. Rengastukseen liitettiin haastatteluissa runsaasti positiivisia tuntemuksia ja kokemuksia, ja haastateltavat kokivat vaikeaksi kuvitella elämää ilman rengastusta. Huolimatta rengastuksen kiistämättömästä merkityksellisyydestä haastateltaville määrittivät kuitenkin perhe, terveys ja työ pitkälti sitä, kuinka hyväksi tai huonoksi kulunut vuosi arvioitiin. Vapaa-ajan merkitys elämäntyytyväisyydelle näyttäytyy tämän tutkimuksen pohjalta yhtenä pienenä osana isossa hyvinvoinnin palapelissä.
Tarkastelun lähtökohtana toimi ajatus siitä, että luonnon hyvinvointivaikutuksia selittävät tarkkaavaisuuden elpymisen teoria (ART) ja fysiologisen palautumisen teoria (SRT) sopisivat omalta osaltaan valottamaan luonnon ja hyvinvoinnin yhteyttä lintujen rengastajilla, mutta selittäisivät vain osittain tämän aktiivisen luontoharrastajaryhmän luonnosta saamia hyvinvoinnin kokemuksia. Ymmärrystä siitä, miten rengastaminen on yhteydessä tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin kokemuksiin tässä luontoa arvostavassa harrastajajoukossa arveltiin voitavan syventää osuvalla tavalla tarkastelemalla rengastusta myös itsemääräämisteorian sekä joidenkin onnellisuuden ja elämäntyytyväisyyden olemusta koskevien teorioiden avulla. Oletuksena oli, että luonnossa rengastaen tai muilla tavoin vietetty aika osoittaisi myönteisiä yhteyksiä hyvinvointiin, ja että tämä yhteys välittyisi osaltaan mieluisissa luontopaikoissa koetun elpymisen kautta. Oletuksena oli myös, että rengastajat toisivat myönteisessä valossa esille rengastustoimintaansa liittyviä taidokkuuden, valinnanvapauden ja yhteisöllisyyden kokemuksia. Vielä oletuksena oli, että rengastus tuottaisi runsaasti luonnossa toimimiseen yhdistyviä mielihyvän tuntemuksia ja merkityksellisen toiminnan kokemuksia.
Tämä monimenetelmäinen tutkimus toteutettiin keräämällä aineistoa rengastajista ensin kyselylomakkeen ja sitten haastattelujen avulla. Kokonaisotantana tehty tiedonkeruu kyselylomakkeella toteutui yhteistyössä luonnontieteellisen keskusmuseon alaisuudessa toimivan rengastustoimiston kanssa. Rengastustoimistolta lähtevään sähköiseen tiedotuspostiin liitettiin marraskuussa 2015 kyselylomakkeen e-linkki rengastajien (n = 693) vastattavaksi. Kyselylomake postitettiin paperisena sille pienelle osalle (n = 26) rengastajajoukkoa, joiden sähköpostiosoite ei ollut tiedossa. Kyselytutkimus tapahtui pääosin marraskuun 2015 aikana, mutta pieni osa tutkimuslomakkeista palautui vielä kevään 2016 aikana. Kaikkiaan lomakkeita palautui 251 (vastausprosentti 36,2 %).
Tiedonkeruuta jatkettiin haastattelemalla viittä rengastajayhteisön suosittelemaa ja arvostamaa rengastajaa (n = 5) vuosien 2016 ja 2017 aikana 2-4 kertaa kutakin. Näistä 18 haastattelusta syntyi noin 18 tunnin mittainen litteroitu aineisto. Lisäksi ymmärrystä rengastajista kertyi haastattelujen ympärillä ja ohessa tutkijan tutustuessa haastateltavien rengastustoimintaan, osallistuessa rengastajien alueelliseen ja kansalliseen kokoukseen ja tapaamalla rengastajia erilaisissa toimintaympäristöissä kuten lintuasemalla, meren rannalla, talvisessa metsässä tai haastateltavan kotona.
Tutkimuksen aineisto tuotti osin toisiaan täydentäviä, osin ristiriitaisia tuloksia luonnon ja hyvinvoinnin yhteyksistä. Luonnossa rengastustoiminnassa vuoden mittaan vietetty aika, olipa se runsasta tai vähäistä, ei oletusten vastaisesti osoittanut tilastollista yhteyttä mihinkään kyselylomakkeessa kartoitettuun hyvinvoinnin osatekijään. Kuitenkin haastatteluista välittyi runsaasti positiivisia tunnekokemuksia ja merkityksen ja tyytyväisyyden tuntemuksia luontoon ja rengastusretkiin liittyen. Tilastollisessa aineistossa monipuolinen aktiivinen luontotoiminta (luontoliikunta, marjastus, retkeily ym. yksin tai läheisten kanssa) oli myönteisessä yhteydessä elämäntyytyväisyyteen, positiivisiin tunteisiin ja koettuun terveyteen. Monipuolisen aktiivisen luontotoiminnan myönteinen yhteys elämäntyytyväisyyteen välittyi osin luonnossa koetun elpymisen kautta.
Luonnossa tunnelmointi sekä alkuperäisen ja koskemattoman luonnon arvostaminen olivat puolestaan yllättävästi myönteisessä tilastollisessa yhteydessä negatiivisten tunteiden yleisyyteen. Negatiivisten tunteiden kokemisen ja luontotunnelmoinnin yhteys voi kertoa siitä, että luonto koetaan tärkeänä voimien kokoamisen ja luonnonrauhaan vetäytymisen paikkana silloin, kun mielessä on negatiivista kuormaa. Toisaalta myös herkkyys aistia luonnon tunnelmaa voi altistaa negatiivisille tunteille etenkin silloin, kun luonnossa kulkijalla on osaamista huomata rakkaiksi tulleidenluontopaikkojen ja lintulajien hädänalainen tila.
Luonnon elvyttävät ominaisuudet tulivat aineistossa monin tavoin esille. Etenkin luonnosta lumoutuminen ja monet aistiperäiset mielihyvän kokemukset koettiin tiheään toistuviksi tilanteiksi rengastusretkillä. Fysiologinen elpyminen luonnossa ei näyttäytynyt tärkeänä tai edes mahdollisena tässä luontoharrastajaryhmässä. Rengastustoimet kuvautuivat väsyttävinä, jännittävinä ja toisinaan jopa vaarallisina. Yhteisöllisyys kuvautui tärkeänä voimavarana ja jopa rengastamisen suolana: oman innostuksen jakaminen muiden samanmielisten kanssa innosti osallistumaan yhteisiin kokoontumisiin tai jakamaan oppimisen ja onnistumisen kokemuksia eri kanavia pitkin. Oman taidokkuuden mittaaminen haasteellisissa tilanteissa tuotti toistuvia, koukuttaviavirtauskokemuksia.
Ympäristöpsykologian tutkimuksissa käytettyjen tarkkaavuuden elpymisen teorian ja fysiologisesta stressistä palautumisen teorian käsitteiden osuvuutta ei ole aikaisemmin tarkasteltu yhteydessä aktiivisten luontoharrastajien hyvinvointiin näin laajaa monimenetelmäistä aineistoa hyödyntäen. Tämä tutkimus pyrkii tarkentamaan ja täsmentämään näiden teorioiden selitysarvoa ottamalla tutkimuskohteeksi luonnossa paljon liikkuvat rengastajat. Tutkimus pyrkii myös rakentamaan aiempaa laajempaa ymmärrystä luonnon merkityksestä tunne- ja aistikokemusten, hyvinvoinnin ja itsen toteuttamisen paikkana.
Tutkimuksen tulokset heijastavat hyvinvoinnin käsitteen moniulotteisuutta ja tuovat osaltaan näkyviksi hyvinvoinnin mittaamisen haasteita. Elämäntyytyväisyyden arvioiminen lomakkeen yleisluontoisilla väittämillä on erilainen kognitiivinen ja sosiaalinenkin prosessi kuin kasvotusten keskustelussa esille tuotu kuvaus tyytyväisyyden aiheista tai huippukokemuksista. Rengastukseen liitettiin haastatteluissa runsaasti positiivisia tuntemuksia ja kokemuksia, ja haastateltavat kokivat vaikeaksi kuvitella elämää ilman rengastusta. Huolimatta rengastuksen kiistämättömästä merkityksellisyydestä haastateltaville määrittivät kuitenkin perhe, terveys ja työ pitkälti sitä, kuinka hyväksi tai huonoksi kulunut vuosi arvioitiin. Vapaa-ajan merkitys elämäntyytyväisyydelle näyttäytyy tämän tutkimuksen pohjalta yhtenä pienenä osana isossa hyvinvoinnin palapelissä.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4847]