Sote-uudistuksen hallinnollisen mallin kehittyminen

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman on tarkoitus tarkastella sote-uudistukseen johtaneen prosessin erilaisia malleja hallinnollisesta näkökulmasta Kataisen, Stubbin, Sipilän, Rinteen ja Marinin hallitusten ajalta. Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on ollut pitkään ajankohtainen aihe suomalaisessa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kysymykset, kuten millä hallinnollisella tasolla, millaisin elimin, rajoin ja resurssein julkisia palveluja- ja hallintoa tulisi toteuttaa, ovat jakaneet mielipiteitä. Sote-uudistuksen kehityksen voisi katsoa olevan mielenkiintoinen sen monivaiheisuudessaan; lopulta hyväksytty uudistus hyvinvointialueineen on pitkän prosessin tulos, jota ovat olleet valmistelemassa useat eri tahot eri vaiheissa erilaisin tavoittein.

Sote-uudistuksella tarkoitetaan tässä tutkielmassa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisen rakenteellista reformia, jolla on pyritty järjestämään sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestäminen rakenteellisesti uudelleen. Sote-uudistuksen taustalla on pitkä ja monivaiheinen valmisteluprosessi, jota tarkastellaan tässä tutkielmassa 2010-luvun alusta Kataisen hallituksen ajalta eteenpäin. Tässä tutkielmassa pyritään selventämään sitä polkua, taustoittaen millaisten esitysten kautta ja miten Suomessa on päädytty sote-uudistuksessa hyvinvointialueisiin liittyvään ratkaisuun.

Tutkimus on toteutettu kvalitatiivisin menetelmin, ja aineiston analyysi perustuu Kataisen ja Stubbin, Sipilän sekä Rinteen ja Marinin hallitusten hallitusohjelmien, hallituksen esityksien sekä muiden dokumenttien ja selvitysten tarkasteluun. Sote-uudistuksen kehityksen voidaan kuitenkin katsoa lähtevän jo Vanhasen hallituksen PARAS-hankkeesta, joka pakotti pienimmät kunnat järjestämään sote-palvelut yhteistyössä. Tutkielmassa tarkastellaan uudistuksen vaiheita ja taustaa mallien esittelyn, vertailun ja tulkinnan pohjalta.

Sote-uudistuksen mallien vertailussa on huomattavissa kerrostumista ja samankaltaisuuksia eri mallien ja esitysten välillä. Vaikka useat esitykset kaatuivatkin, valmistelutyön voidaan näin nähdä ottaneen mallia ja oppia edeltävästä työstä, jolloin sote-uudistuksen kehityksen voisi nähdä lineaarisena kokonaisuutena, eikä ainoastaan erillisten hallitusten aikaisina valmistelutöinä ja esityksinä. Myös pääasialliset tavoitteet ovat olleet samankaltaisia eri esityksissä, perustuen muun muassa taloudellisiin kysymyksiin ja palvelutason turvaamiseen, vaikka niiden toteutustavat ovat poikenneet toisistaan. Uudistuksen taustat voidaankin nähdä järjestämiskysymyksenä, jossa kuntia ei nähdä soveltuvimpana ratkaisuna järjestämään sote-palveluita muun muassa muun muassa kantokyvyn ja muuttuneiden palvelutarpeiden vuoksi, jonka vuoksi palvelut tulisi järjestää suuremmissa yksiköissä suuremmalla alueella. Näin sote-uudistuksen taustalla voidaan nähdä olevan osin myös regionalismin periaatteet. Sote-uudistukseen johtanutta polkua voitaisiin jakaa Kataisen hallituksen ajasta eteenpäin kunta- ja kuntayhtymäperusteisiin malleihin Kataisen ja Stubbin hallitusten aikana ja alueellisiin ratkaisuihin (maakunnat ja hyvinvointialueet) perustuviin malleihin Sipilän, Rinteen ja Marinin hallitusten aikana.