Käänteinen kilpailutus kunnan julkisissa tavarahankinnoissa

Abstract

Tutkielmassa selvitettiin, millaisissa oikeudellisissa rajoissa käänteistä kilpailutusta voidaan tehdä julkisiin hankintoihin liittyen. Lisäksi esitetään kuinka vertailuperusteita tulisi asettaa, jotta ne olisivat oikeudellisesti kestäviä sekä kerrotaan kuinka tuotteiden laatuun liittyviä sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä kriteereitä voidaan huomioida osana hankintoja, sekä mikä niiden keskinäinen suhde on. Työtä on rajattu erityisesti julkisiin hankintoihin ja sen rajoihin kuntien näkökulmasta. Lisäksi julkisten hankintojen laajasta kokonaisuudesta tässä työssä on keskitytty erityisesti sellaisiin ympäristönäkökulmiin, jotka soveltuvat tavarahankintoihin.

Tutkielma on tehty oikeusdogmaattisesti ja tulkinnan apuna on käytetty myös oikeustaloustieteellistä näkökulmaa. Käsiteltävä aineisto on muodostunut muun muassa lainvalmisteluaineistoista, voimassa olevasta lainsäädännöstä, oikeustapauksista, artikkeleista, hankintaoppaista sekä aiemmasta tutkimuksesta aihepiiriin liittyen.

Hankintalaki on monilta osiltaan suosituksenomainen ja oikeudelliset rajat julkisissa hankinnoissa muodostuvat erimerkiksi kuntalain ja hallintolain menettelysäännösten pohjalta. Muun muassa kuntien itsehallinto, kuntien ja valtion välinen suhde ja julkisten varojen tehokasta käyttöä koskeva sääntely ohjaavat julkisten hankintojen tekemistä. Sen lisäksi että hankintalaki implementoi EU:n hankintadirektiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä, hankintalain voidaan nähdä olevan yksi keino toteuttaa poliittisia ohjaustavoitteita esimerkiksi ympäristö- ja sosiaalisten näkökulmien huomioimiseksi julkisissa hankinnoissa.

Oikeuskäytännössä on muodostunut rajat sille, kuinka vertailuperusteita tulisi määritellä. Niiden tulisi olla avoimesti, täsmällisesti ja tarkkarajaisesti ilmaistu jo tarjouspyynnössä, jotta hankintayksikölle ei muodostu rajoittamatonta valtaa valita ehdokas. Vertailuperusteiden tulee olla syrjimättömiä ja mahdollistaa tasapuolinen kohtelu. Vertailuperusteiden tulee myös liittyä hankinnan kohteeseen.

Kuntien taloudellinen tilanne sekä hankintaosaamisen puute ovat hankaloittaneet laadun huomioimista julkisissa hankinnoissa. Tutkielmassa on esitetty suosituksia, joiden avulla laadukkaiden hankintojen tekeminen olisi mahdollista. Keinona voisi olla esimerkiksi tuotteiden elinkaaren pidentäminen niiden takuuaikoja pidentämällä, sekä tukemalla tuotteiden huollettavuuden lisäämistä. Tällöin tuotteiden laadun parantamisen kustannukset jakautuisivat hankkijan lisäksi myös tuotteen suunnitteluun ja materiaalivalintoihin.