Päihteitä käyttävät ihmiset mediassa: Diskurssianalyysi stigman representaatioista lehtiartikkeleissa

Abstract

Käsittelen tässä tutkielmassa sitä, millaisena päihteitä käyttäviin henkilöihin liitetty stigma näkyy Helsingin Sanomien artikkeleissa. Päihteitä käyttävät henkilöt kärsivät yhteiskunnassamme stigman aiheuttamasta syrjinnästä ja negatiivisista asenteista. Stigman negatiiviset vaikutukset yltävät arkielämän lisäksi myös yhteiskunnan tarjoamiin palveluihin. Median välittämä tieto vaikuttaa asenteisiin ja mielikuviin päihteitä käyttävistä ihmisistä. Mediassa esitetyillä representaatioilla on valtaa joko uusintaa tai purkaa stigmaa.

Tutkielmassani aineistona on neljä Helsingin Sanomien verkkosivuilla julkaistua lehtiartikkelia. Kaikki artikkelit ovat vuodelta 2021 ja ne käsittelevät päihteitä käyttäviä ihmisiä. Analyysimenetelmänä olen käyttänyt kriittisen diskurssianalyysin lähestymistapaa, eli tarkastelen uutisissa kieltä sosiaalisen todellisuuden rakentajana. Kriittisen diskurssianalyysin lähtökohtana on oletus, että aineistossa on olemassa valtasuhde. Tämän pohjalta olen tehnyt oletuksen, että yhteiskunnassa näkyvät valtarakenteet ja syrjintä ovat todennäköisesti nähtävissä myös uutisartikkeleissa. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä toimii Erving Goffmanin stigmateoria, josta erityisesti käsittelen stereotypisointia sekä normin ja poikkeavuuden välisiä erontekoja.

Aineistosta muodostin kolme päädiskurssia ja kaksi aladiskurssia. Päädiskurssit ovat: uhri-, persoona-, ja sairausdiskurssi. Persoonadiskurssin kaksi aladiskurssia ovat: vaarallisuusdiskurssi ja epävakausdiskurssi. Uhridiskurssissa päihteiden käytön syitä haetaan vaikeista lapsuuden kokemuksista, uhrin asemaa leimaa lapsuuden perheen rikkonaisuus ja ulkopuolisuuden tunteet. Persoonadiskurssissa kuvataan päihteitä käyttävän henkilön persoonallisuutta väkivallan kokemusten, rikosten ja mahdollisten vankilatuomioiden valossa. Persoonadiskurssi myös selittää päihteiden käytön syitä ja seurauksia identiteettiin kiinteästi liitetyillä kielteisillä ominaisuuksilla. Sairausdiskurssi käsittelee päihderiippuvuutta kroonisena ja vaikeasti hoidettavana sairautena. Riippuvuudesta parantuminen nähdään yksilön ratkaistavana ongelmana. Yhteiskunnan rooli riippuvuuksien synnyssä, ylläpidossa ja hoidossa jäi diskursseissa pimentoon, vaikka päihderiippuvuuden hoitoon tarkoitettujen resurssien riittämättömyyttä aineistossa käsitelläänkin. Päihderiippuvuus näyttäytyy esittelemieni diskurssien valossa yksilön ongelmana, joka syntyy yksilön omista vaikeista elämänkokemuksista, persoonallisuuden piirteistä ja sairautta kuvataan vaikeana, jopa mahdottomana hoitaa. Median representaatiot rakentavat vallitsevia mielikuvia, joita päihteitä käyttävistä henkilöistä yhteiskunnassamme on. Ne vaikuttavat asenteisiin, joiden kautta ihmiset tulevat kohdatuiksi ja kohdelluiksi päivittäisessä elämässä.