Hiilineutraalisuustavoitteet ja -keinot suomalaisissa yrityksissä

Abstract

Yritysten rooli osana ilmastonmuutosta hillitsevää toimintaa on noussut yhä enemmän osaksi yleistä keskustelua ja sidosryhmien vaatimuksia. On ymmärretty, että vastuuta ei voida täysin vierittää kuluttajien hartioille. Erilaiset kansalliset ja kansainväliset sopimukset ovat johtaneet siihen, että ympäristövastuuseen liittyvä lainsäädäntö ja raportointivastuu on lisääntynyt ja luonut yrityksille paineita vähentää päästöjään yhä entisestään. Nykyään päästöjen seuraaminen, niiden laskeminen ja päästövähennystavoitteet ovat merkittävässä osassa yritysvastuutyöstä puhuttaessa.

Hiilineutraalisuus on yleisesti käytetty termi, joka tarkoittaa sitä, että hiilidioksidipäästöt eivät ylitä luonnon kykyä sitoa niitä hiilinieluihin. Voidaan puhua myös nettonollapäästöistä. Esimerkiksi Pariisin sopimus, Green Deal ja muut kansalliset ja kansainväliset sopimukset ovat asettaneet hiilineutraalisuustavoitteita valtiotasolle. Hiilineutraalisuus-termi onkin otettu mahdollisesti tästä syystä yhä enenevimmissä määrin osaksi yritysten ilmastotoimia ja tavoitteita.

Tämä tutkimus tarkastelee hiilineutraalisuus-termiä ja tavoitteita osana Suomen suurimpien yritysten ilmastotoimia ja strategioita. Teemaa tutkitaan näiden yritysten osalta analysoimalla niiden vastuullisuusraportteja vuodelta 2019. Tutkimuksen tavoitteena on luoda käsitys hiilineutraalisuustavoitteiden käytöstä ja merkityksestä Suomen yrityskentässä. Lisäksi tarkoituksena on tutkia millä konkreettisilla keinoilla yritykset pyrkivät hiilineutraaliin yritystoimintaan.

Tutkimuksen teoreettinen viitekehys pitää sisällään kaksi osaa, joista ensimmäinen pyrkii avaamaan vastuullisuustyötä ja ympäristöstrategioita ja motivaatiotekijöitä yleisesti. Lisäksi tarkastellaan, millaista säätelyä ympäristöteemojen ympärillä on kansainvälisesti ja kansallisesti. Toinen osa pyrkii tarkastelemaan kirjallisuutta hiilineutraalisuuteen ja siihen pääsemisen vaiheisiin liittyen. Tutkimus tehdään laadullisen sisällönanalyysin keinoin analysoimalla 30 kohdeyrityksen vuoden 2019 vastuullisuusraportointia. Tutkimuksen tulokset esitetään kahdessa erillisessä osassa. Ensimmäinen osa tarkastelee hiilineutraalisuus-termin ja tavoitteiden esiintymistä kaikkien 30 yrityksen osalta. Toisessa osassa syvennytään tutkimaan tarkemmin hiilineutraalisuustavoitteita niitä asettaneiden yritysten osalta. Tulokset esitetään huomioiden hiilineutraalisuuden tavoittelun eri vaiheet, joihin kuuluu konkreettisten päästövähennystavoitteiden lisäksi päästöjen laskeminen ja kompensointi.

Teorian ja laadullisen sisällönanalyysin pohjalta on muodostettu neljä johtopäätöstä. Ensinnäkin Suomen suurimmat yritykset ovat ottaneet hiilineutraalisuus -termin laajasti käyttöönsä. Myös hiilineutraalisuustavoitteet ovat käytössä jollain tasolla useimmissa yrityksissä vaikkakin eivät ole ainoa päästövähennyksiin tähtäävä ympäristöstrategia tai -tavoite. Toiseksi hiilineutraalisuustavoitteet vaihtelevat merkittävästi laajuudeltaan sekä siltä osin mitä yritysten päästöjä ne koskevat. Lisäksi hiilineutraalisuuteen pääsemisen keinot ja toimet oli toistaiseksi esitetty melko suppeasti. Kolmanneksi päästökompensaatiot nähdään vasta viimeisenä keinona hiilineutraalisuuteen pääsemisessä. Neljäntenä johtopäätöksenä huomattiin, että hiilineutraalisuustavoitteiden asettamisen motivaatiotekijöitä oli avattu jonkin verran, mutta laajempi ja tarkempi ja luotettavampi ymmärrys vaatisi syvempää laadullista tutkimusta käyttäen lähteenä muutakin kuin yritysten vastuullisuusraportteja. Hiilineutraalisuustavoitteet tulevat todennäköisesti lisääntymään ja onkin näin hyvä tutkimuskohde myös tulevaisuudessa.