Kohti kestävämpää kokonaisuutta: kestävän näyttelijäntekniikan rakentaminen ja sen merkitys näyttelijäopiskelijalle

Abstract

Tässä opinnäytteessä käsitellään kestävämpien työtapojen merkitystä näyttelijäntyössä. Lähtökohtana opinnäytetyölle toimii kirjoittajan pelko loppuunpalamisesta ammatissa. Työssä päämääränä on löytää syitä kirjoittajan jatkuvalle uupumiselle, muodostaa kuva siitä, mistä kestävä näyttelijäntekniikka rakentuu sekä löytää kestävämpiä työtapoja. Haitallisia työtapoja avataan perehtymällä kirjoittajan toiseen opiskeluvuoteen Tampereen yliopiston teatterityön tutkinto-ohjelmassa sekä hänen taustaansa teatterintekijänä. Luvussa kolme rakennetaan teoriaa kestävämmästä näyttelijäntekniikasta tutkimustietoa ja kirjallisuutta hyödyntäen. Kyseisessä luvussa puretaan osiin niin näyttelijän lavalla toimiva minä, työskentelyn vaiheet kuin harjoitteluun liittyvät avainelementit. Neljännessä luvussa avataan kahden eri produktion kautta tehtyjä löydöksiä kestävämmästä näyttelijäntekniikasta. Produktioiden harjoituskausille asetettiin tehtäviä ja tutkimuskysymyksiä liittyen kolmannessa luvussa muodostettuihin ajatuksiin siitä, mistä näyttelijän kestävyys muodostuu. Lopuksi todetaan, että avaimia kestävämpään näyttelijäntekniikkaan ovat armollisuus ja hyvän sopeutumiskyvyn kehittäminen. Vielä vastaamatta jää, miten ryhmätyöskentelyyn liittyvää kuormitusta voisi vähentää teatterin alati muuttuvissa työryhmissä.