Kieli todistusaineistona: Kokoava katsaus forensisen lingvistiikan käsitteistöön ja metodeihin
Siiroinen, Helmi (2022)
2022
Suomen kielen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Finnish Language
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205024248
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205024248
Tiivistelmä
Tämä tutkielma on kokoava kirjallisuuskatsaus, jossa kootaan forensisen lingvistiikan käsitteistö ja pääasialliset metodit yhteen dokumenttiin. Tutkielman pääasiallinen tutkimuskysymys on, miten forensisen lingvistiikan tutkimusta tulisi jatkaa Suomessa.
Forensisen lingvistiikan tutkimus Suomessa on vähäistä, joten tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona toimii ulkomainen kirjallisuus forensisesta lingvistiikasta. Kirjallisuus on kuitenkin pääosin Isosta-Britanniasta tai Yhdysvalloista, joiden lakijärjestelmä poikkeaa suomalaisesta lakijärjestelmästä. Suurimpana erona voidaan nähdä valamiesjärjestelmän vaikutus oikeusistuimessa. Valamiehet vaikuttavat erityisesti syytetyn ja syyttäjän narratiiveihin oikeusistuimessa, joten forensinen tutkimus voi ottaa kantaa myös tällaiseen. Suomessa ei ole kuitenkaan valamiehistöä, joten oikeusistuimen narratiivisuus ei vaikuta vahvasti oikeuden päätökseen. Tästä syystä Suomessa oikeusistuimessa tapahtuvaa diskurssia ei ole syytä luokitella forensisen lingvistiikan piiriin.
Tämän lisäksi Suomessa on jo oikeuskieltä tutkiva oppiala, oikeuslingvistiikka. Oikeuslingvistiikka tutkii erityisesti lakiin ja säädöksiin liittyvää kieltä. Lähdeaineistossa forensinen lingvistiikka koskee kaikkea rikosprosessin kontekstissa tapahtuvaa kielentutkimusta, joka voidaan luokitella soveltavaksi kielentutkimukseksi. Tutkielma määrittelee forensiseksi lingvistiikaksi Suomessa sellaisen soveltavan kielitieteellisen tutkimuksen, jonka toimintaympäristö sijoittuu esitutkintaan. Tutkielmassa luettiin forensisen lingvistiikan piiriin myös kuulusteluntutkimuksen ja sellaisen oikeuslingvistisen tutkimuksen, jossa kielen rikoksentekovälineenä toimii kieli. Tällaisia rikosnimikkeitä ovat esimerkiksi ”kunnianloukkaus” tai ”kiihotus kansanryhmää vastaan”.
Tutkielmassa listataan erilaisia kielitieteen aloja, joita hyödynnetään ulkomaisen forensisen lingvistiikan piirissä. Tällaisia ovat esimerkiksi sosiolingvistiikka, korpuslingvistiikka, laskennallinen kielitiede, narratiivintutkimus, psykolingvistiikka, semantiikka ja pragmasemantiikka. Lisäksi tutkielmassa korostetaan lajitutkimuksen roolia forensisen lingvistiikan kontekstissa.
Forensisen lingvistiikan analyysimateriaalina voi toimia mikä tahansa teksti. Tästä syystä tekstilajin tunnistus korostuu. Tärkeimpänä käsitteenä forensisessa lingvistiikassa voidaan pitää ”merkitsimen” käsitettä, joka merkkaa tekstistä sellaisia piirteitä, mitkä ovat tekstilajin vastaisia ja toimivat näin ollen vihjeenä kirjoittajasta. Merkitsin voi olla mikä tahansa kielellinen piirre, mikä on erityisesti tekstilajin vastainen.
Merkitsimen määrittelyyn liittyy myös tekstin pituus. Olsson (2008) pitää esimerkiksi funktiosanojen laskennallisia frekvenssejä oleellisimpina merkitsiminä pitkissä teksteissä. Epäselvää onkin se, miten tällainen tulkinta merkitsimestä suhteutuu suomen kieleen. Englannin kieli on analyyttinen kieli, jossa funktiosanat korostuvat. Suomen kieli on synteettinen kieli, jonka analysoimisessa pääpainona voidaan pitää kielen morfologiaa. Tutkielma ehdottaakin, että forensisen lingvistiikan tutkimusta jatkettaisiin erityisesti ”merkitsimen” käsitteen osalta laskennallisen kielitieteen piirissä: millaisia kielen piirteitä suomen kielessä tulisi analysoida laskennallisesti, jotta voidaan saada dataa mahdollisesta kirjoittajasta?
Forensisen lingvistiikan tutkimus Suomessa on vähäistä, joten tutkielman pääasiallisena lähdeaineistona toimii ulkomainen kirjallisuus forensisesta lingvistiikasta. Kirjallisuus on kuitenkin pääosin Isosta-Britanniasta tai Yhdysvalloista, joiden lakijärjestelmä poikkeaa suomalaisesta lakijärjestelmästä. Suurimpana erona voidaan nähdä valamiesjärjestelmän vaikutus oikeusistuimessa. Valamiehet vaikuttavat erityisesti syytetyn ja syyttäjän narratiiveihin oikeusistuimessa, joten forensinen tutkimus voi ottaa kantaa myös tällaiseen. Suomessa ei ole kuitenkaan valamiehistöä, joten oikeusistuimen narratiivisuus ei vaikuta vahvasti oikeuden päätökseen. Tästä syystä Suomessa oikeusistuimessa tapahtuvaa diskurssia ei ole syytä luokitella forensisen lingvistiikan piiriin.
Tämän lisäksi Suomessa on jo oikeuskieltä tutkiva oppiala, oikeuslingvistiikka. Oikeuslingvistiikka tutkii erityisesti lakiin ja säädöksiin liittyvää kieltä. Lähdeaineistossa forensinen lingvistiikka koskee kaikkea rikosprosessin kontekstissa tapahtuvaa kielentutkimusta, joka voidaan luokitella soveltavaksi kielentutkimukseksi. Tutkielma määrittelee forensiseksi lingvistiikaksi Suomessa sellaisen soveltavan kielitieteellisen tutkimuksen, jonka toimintaympäristö sijoittuu esitutkintaan. Tutkielmassa luettiin forensisen lingvistiikan piiriin myös kuulusteluntutkimuksen ja sellaisen oikeuslingvistisen tutkimuksen, jossa kielen rikoksentekovälineenä toimii kieli. Tällaisia rikosnimikkeitä ovat esimerkiksi ”kunnianloukkaus” tai ”kiihotus kansanryhmää vastaan”.
Tutkielmassa listataan erilaisia kielitieteen aloja, joita hyödynnetään ulkomaisen forensisen lingvistiikan piirissä. Tällaisia ovat esimerkiksi sosiolingvistiikka, korpuslingvistiikka, laskennallinen kielitiede, narratiivintutkimus, psykolingvistiikka, semantiikka ja pragmasemantiikka. Lisäksi tutkielmassa korostetaan lajitutkimuksen roolia forensisen lingvistiikan kontekstissa.
Forensisen lingvistiikan analyysimateriaalina voi toimia mikä tahansa teksti. Tästä syystä tekstilajin tunnistus korostuu. Tärkeimpänä käsitteenä forensisessa lingvistiikassa voidaan pitää ”merkitsimen” käsitettä, joka merkkaa tekstistä sellaisia piirteitä, mitkä ovat tekstilajin vastaisia ja toimivat näin ollen vihjeenä kirjoittajasta. Merkitsin voi olla mikä tahansa kielellinen piirre, mikä on erityisesti tekstilajin vastainen.
Merkitsimen määrittelyyn liittyy myös tekstin pituus. Olsson (2008) pitää esimerkiksi funktiosanojen laskennallisia frekvenssejä oleellisimpina merkitsiminä pitkissä teksteissä. Epäselvää onkin se, miten tällainen tulkinta merkitsimestä suhteutuu suomen kieleen. Englannin kieli on analyyttinen kieli, jossa funktiosanat korostuvat. Suomen kieli on synteettinen kieli, jonka analysoimisessa pääpainona voidaan pitää kielen morfologiaa. Tutkielma ehdottaakin, että forensisen lingvistiikan tutkimusta jatkettaisiin erityisesti ”merkitsimen” käsitteen osalta laskennallisen kielitieteen piirissä: millaisia kielen piirteitä suomen kielessä tulisi analysoida laskennallisesti, jotta voidaan saada dataa mahdollisesta kirjoittajasta?
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8235]