Vähähiilisen rakentamisen kannusteet ja pullonkaulat valtion tukemassa opiskelija-asuntokannassa
Sillanpää, Jani (2022)
2022
Rakennustekniikan DI-ohjelma - Master's Programme in Civil Engineering
Rakennetun ympäristön tiedekunta - Faculty of Built Environment
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205024238
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205024238
Tiivistelmä
Ilmastonmuutoksen vastaisessa työssä Suomi on kansainvälisessä rintamassa sitoutunut vähentämään kansallisella tasolla hiilidioksidipäästöjä. Päästövähennystavoitteet kohdistuvat voimakkaasti myös rakennettuun ympäristöön. Kansallista Vähähiilisen rakennetun ympäristön ohjelman mukaista lainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan.
Lainsäädännön kehittämisen lisäksi valtion suorat ja välilliset keinot rakentamisen vähähiilisyyden edistämiseksi ulottuvat julkisesti tuettuun ARA-asuntokantaan. Valtion tukeman opiskelija-asuntojen uudistuotannon ja perusparannusten julkisen tuen ehdot pohjautuvat taloudellisiin ja sosiaalisiin päämääriin: kohtuuhintaisen ja laadukkaan asumisen tarjoaminen erityisryhmälle, jonka tulot ovat poikkeuksellisen pienet ja asuinolot huonot. Päästövähennystavoitteiden myötä ympäristöllisten kestävien ratkaisujen painoarvon tulisi kasvaa myös asuntorakentamisessa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen miten hankeosapuolet – valtio, ARA ja hankkeen tilaaja – ohjaavat omalla toiminnallaan rakentamisen vähähiilisyyttä. Tämän jälkeen tarkastelen, millaisia kannusteita ja pullonkauloja rakentamisen vähähiilisille ratkaisuille voidaan näiden osapuolten näkökulmasta tunnistaa.
Kirjallisuuskatsaus on kolmiosainen: ensimmäisessä osassa tarkastelen rakentamisen vähähiilisen ohjauksen keinoja aiempien tutkimusten pohjalta ja muodostan kuvan siitä, miten lainsäädäntö ohjaa tällä hetkellä päästöjen vähentämistä. Tämän jälkeen tarkastelen opiskelija-asuntojen rakentamisen rahoitusta siihen kohdistuvien vaatimusten pohjalta. Kolmantena tarkastelen aiempien tutkimusten avulla rakentamisen päästöjen jakautumista rakennuksen ilmastoselvityksen mukaisessa kehikossa sekä tuon esille päästöjä vähentäviä vähähiilisiä ratkaisuja aiempien tutkimusten pohjalta.
Täydennän kirjallisuuskatsauksen muodostamaa kuvaa kahdella esimerkkihankkeella, joissa on tehty vähähiilisiä ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Ensisijaisena lähteenä hyödynnän hankkeissa tuotettua materiaalia, joista saatua näkemystä täydennän teemahaastatteluilla. Täydennän hankemateriaalien tarkastelua tekemällä hankkeiden vähähiilisille ratkaisuille päästö- ja elinkaarikustannusten arvioinnin. Pohdintaosiossa muodostan opiskelija-asuntorakentamisen vähähiilisyyden ohjauksen kehikon, joka pohjautuu edeltäviin tarkasteluihin. Tämän jälkeen esitän näkemykseni vähähiilisen rakentamisen kannusteista ja pullonkauloista
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että opiskelija-asuntokannan vähähiilisyyden ohjaus pohjautuu ensisijaisesti voimassa oleviin velvoittaviin säädöksiin. Rakentamisen vähähiiliset ratkaisut hankkeissa ovat pistemäisiä parannuksia, koska rakentamisen elinkaaripäästöjen ohjaamista ei edellytetä toimijoilta. Tuotantotuet vaikuttavat positiivisesti vähähiilisten ratkaisujen kannattavuuteen, ja hankkeiden hankinta-arvoon perustuvan tarkastelun rinnalla tulisi hyödyntää elinkaarikustannusten arviointia.
Lainsäädännön kehittämisen lisäksi valtion suorat ja välilliset keinot rakentamisen vähähiilisyyden edistämiseksi ulottuvat julkisesti tuettuun ARA-asuntokantaan. Valtion tukeman opiskelija-asuntojen uudistuotannon ja perusparannusten julkisen tuen ehdot pohjautuvat taloudellisiin ja sosiaalisiin päämääriin: kohtuuhintaisen ja laadukkaan asumisen tarjoaminen erityisryhmälle, jonka tulot ovat poikkeuksellisen pienet ja asuinolot huonot. Päästövähennystavoitteiden myötä ympäristöllisten kestävien ratkaisujen painoarvon tulisi kasvaa myös asuntorakentamisessa. Tässä tutkimuksessa tarkastelen miten hankeosapuolet – valtio, ARA ja hankkeen tilaaja – ohjaavat omalla toiminnallaan rakentamisen vähähiilisyyttä. Tämän jälkeen tarkastelen, millaisia kannusteita ja pullonkauloja rakentamisen vähähiilisille ratkaisuille voidaan näiden osapuolten näkökulmasta tunnistaa.
Kirjallisuuskatsaus on kolmiosainen: ensimmäisessä osassa tarkastelen rakentamisen vähähiilisen ohjauksen keinoja aiempien tutkimusten pohjalta ja muodostan kuvan siitä, miten lainsäädäntö ohjaa tällä hetkellä päästöjen vähentämistä. Tämän jälkeen tarkastelen opiskelija-asuntojen rakentamisen rahoitusta siihen kohdistuvien vaatimusten pohjalta. Kolmantena tarkastelen aiempien tutkimusten avulla rakentamisen päästöjen jakautumista rakennuksen ilmastoselvityksen mukaisessa kehikossa sekä tuon esille päästöjä vähentäviä vähähiilisiä ratkaisuja aiempien tutkimusten pohjalta.
Täydennän kirjallisuuskatsauksen muodostamaa kuvaa kahdella esimerkkihankkeella, joissa on tehty vähähiilisiä ratkaisuja päästöjen vähentämiseksi. Ensisijaisena lähteenä hyödynnän hankkeissa tuotettua materiaalia, joista saatua näkemystä täydennän teemahaastatteluilla. Täydennän hankemateriaalien tarkastelua tekemällä hankkeiden vähähiilisille ratkaisuille päästö- ja elinkaarikustannusten arvioinnin. Pohdintaosiossa muodostan opiskelija-asuntorakentamisen vähähiilisyyden ohjauksen kehikon, joka pohjautuu edeltäviin tarkasteluihin. Tämän jälkeen esitän näkemykseni vähähiilisen rakentamisen kannusteista ja pullonkauloista
Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että opiskelija-asuntokannan vähähiilisyyden ohjaus pohjautuu ensisijaisesti voimassa oleviin velvoittaviin säädöksiin. Rakentamisen vähähiiliset ratkaisut hankkeissa ovat pistemäisiä parannuksia, koska rakentamisen elinkaaripäästöjen ohjaamista ei edellytetä toimijoilta. Tuotantotuet vaikuttavat positiivisesti vähähiilisten ratkaisujen kannattavuuteen, ja hankkeiden hankinta-arvoon perustuvan tarkastelun rinnalla tulisi hyödyntää elinkaarikustannusten arviointia.