Levollinen, villi turvani : Havaintoja turvasta ja horjutuksista näyttämöllä
Kaislakari, Esme (2022)
2022
Teatterityön kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Theatre Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205024242
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205024242
Tiivistelmä
Tässä opinnäytteessä tarkastellaan näyttelijäntyötä turvan näkökulmasta. Opinnäytteen ensimmäisessä osassa havainnoidaan turvattomuuden syitä. Näitä ovat esimerkiksi opitut mallit harrastajateatterissa, trauman aiheuttama dissosiaatiohäiriö, vähemmistöstressi sekä pandemian aiheuttama kuormitus. Toisessa osassa havainnoidaan, millä eri keinoin opintojen aikana on kyetty rakentamaan itselle turvaa. Kolmas osa käsittelee tapoja, joilla kirjoittaja on onnistunut horjuttamaan itseään tämän löydetyn turvan sisällä.
Opinnäyte on tuottanut kaksi tärkeää havaintoa kirjoittajalle. Ensimmäinen on ymmärrys näyttelijän omasta subjektiviteetista. Rajat ja turvan kokemus ovat henkilökohtaisia eivätkä verrattavissa. Vahvistamalla näyttelijän omaa ääntä, hänen sisäinen kokemuksensa turvasta kasvaa. Toinen havainto koskee turvallista horjuttamista. Turvan kokemus mahdollistaa näyttelijälle sellaistenkin asioiden tekemisen, jotka aiheuttavat reunatuntemuksia tai tuntuvat näyttelijästä horjuttavalta. Kirjoittaja myös ottaa horjuttamisen osaksi omaa näyttelijäntekniikkaansa. Turva ei siten rajoita vaan on mahdollisuus.
Opinnäytteen lopuksi todetaan, että edellytys näyttelijän innostumiselle, nautinnolle ja villiintymiselle on kokemus turvasta. Ollessaan turvassa näyttelijä kykenee emansipoitumaan näyttämöllä ja tutkimaan vapaasti.
Opinnäyte on tuottanut kaksi tärkeää havaintoa kirjoittajalle. Ensimmäinen on ymmärrys näyttelijän omasta subjektiviteetista. Rajat ja turvan kokemus ovat henkilökohtaisia eivätkä verrattavissa. Vahvistamalla näyttelijän omaa ääntä, hänen sisäinen kokemuksensa turvasta kasvaa. Toinen havainto koskee turvallista horjuttamista. Turvan kokemus mahdollistaa näyttelijälle sellaistenkin asioiden tekemisen, jotka aiheuttavat reunatuntemuksia tai tuntuvat näyttelijästä horjuttavalta. Kirjoittaja myös ottaa horjuttamisen osaksi omaa näyttelijäntekniikkaansa. Turva ei siten rajoita vaan on mahdollisuus.
Opinnäytteen lopuksi todetaan, että edellytys näyttelijän innostumiselle, nautinnolle ja villiintymiselle on kokemus turvasta. Ollessaan turvassa näyttelijä kykenee emansipoitumaan näyttämöllä ja tutkimaan vapaasti.