Ihmissusi toimijana ja toisena Elina Pitkäkankaan Kuura-trilogiassa ja Hukan perimät -romaanissa

Abstract

Pro gradu -tutkielmassani tutkin Elina Pitkäkankaan fantasiaromaaneissa Kuura (2016), Kajo (2017), Ruska (2018) ja Hukan perimät (2020) esiintyvää ihmissusihahmoa ja ihmissusiin kohdistuvia asenteita. Tarkastelen, miten hahmon ja siihen suhtautumisen kautta teoksissa käsitellään kriittisesti yhteiskunnallisia teemoja, erityisesti toimijuutta ja toiseutta. Olen kiinnostunut selvittämään, millaisina ihmissudet teoksissa esitetään ja miten ne suhteutuvat aiempiin ihmissusiesityksiin sekä millaista toimijuutta ihmissusilla teoksilla on ja miten niille käsitetty toimijuus vaikuttaa niihin suhtautumiseen. Hypoteesini on, että ihmissuden hahmo näyttäytyy teoksissa sekä inhimillisenä että ei-inhimillisenä toisena. Tämän oletuksen pohjalta tarkastelen ihmissusia erikseen näistä kahdesta näkökulmasta ja esitän molempiin näkökulmiin kolme eri tulkintaa, joissa ihmissuden hahmon kautta tarkastellaan kriittisesti toiseuttamisen seurauksia.

Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat posthumanismi, lajitutkimus ja James Phelanin retorista kertomusteoriaa ja henkilöhahmotutkimusta yhdistelevä lähestymistapa. Näitä lähestymistapoja yhdistelemällä hahmottelen erilaisia näkökulmia ihmissusihahmon tarkasteluun ja teosten tematiikan tulkintaan. Tutkiessani ihmissutta inhimillisenä toimijana ja toisena lähestyn hahmoa seksuaalisena ja romanttisena kumppanina, sairauden vuoksi stigmatisoituna ja eri ihmistoimijoiden vallankäytön kohteena tai välineenä. Tarkastellessani hahmoa ei-inhimillisenä toimijana ja toisena taas tulkitsen ihmissutta kategorista luokittelua horjuttavana hirviönä, eläinaktivismiin rinnastuvan toiminnan kohteena ja ihmisen luontosuhteen tarkastelun välineenä. Toisin kuin ihmissusihahmojen tutkimuksessa yleensä on tapana, pohdin myös sitä, miten ihmissusihahmoihin suhtautuminen teoksissa heijastelee suhtautumistamme todellisuuden ei-inhimillisiin toimijoihin.

Aiemmassa tutkimuksessa ihmissutta on usein tarkasteltu sosiaalisena toisena ja yhteiskunnan ulkopuolisena, ja havaintojeni mukaan nämä luonnehdinnat sopivat kuvaamaan myös Pitkäkankaan teosten ihmissusihahmoja. Ihmissudeksi tulemisella on monille hahmoille kuitenkin myös positiivisia seurauksia. Teoksissa hyödynnetään aiemman ihmissusifiktion kuvastoa ja nojataan paranormaalin romantiikan, YA-kirjallisuuden ja kauhufiktion konventioihin mutta myös uudistetaan trooppia esittämällä yhtä aikaa myötätuntoa herättävä ja vaarallinen olento, jossa ovat sen molemmissa olomuodoissa läsnä inhimillisyys ja ei-inhimillisyys. Tutkimus on yksi esimerkki siitä, että kotimaisessa paranormaalin YA romantiikan ihmissusifiktiossa voidaan käsitellä keskeisiä ja ajankohtaisia yhteiskunnallisia aiheita ja uhkakuvia.