”Heihin ei voi luottaa, hehän uskovat taikavoimiin” : Alkuperäiskansojen toiseus Frozen II -elokuvan narratiiveissa
Mustonen, Elina (2022)
Mustonen, Elina
2022
Politiikan tutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Politics
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-23
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205024219
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205024219
Tiivistelmä
Tutkielmassani kohdistan katseen 2000-luvun maailmanlaajuisesti yhteen katsotuimpaan animaatioelokuvaan, Frozen II -elokuvaan. Elokuva tarjoaa hedelmällisen aineiston tutkittavaksi, sillä se on tuotantoyhtiönsä Walt Disney Animation Studiosin ensimmäinen virallisesti alkuperäiskansojen kanssa yhteistyössä toteuttama kokopitkä elokuva. Kuuden Saamelaisneuvoston nimittämän saamelaisasiantuntijan kanssa yhteistyössä tuotettu elokuva on julkisesti ilmoittanut käsittelevänsä saamelaiskulttuuria hienovaraisesti ja kunnioittavasti. Elokuvassa saamelaisuus näkyykin aina elokuvan kokonaisjuonesta yksityiskohtaisiin esteettisiin elementteihin asti.
Tässä tutkielmassa tarkastelen saamelaiskansan toiseutta rakentavia narratiiveja Frozen II -animaatioelokuvassa. Tutkielma nivoutuu kansainvälisten suhteiden visuaaliseen käänteeseen, tulkiten populaarikulttuurin yhtenä maailmanpolitiikkaa heijastavana peilinä, minkä läpi kansainvälisten suhteiden teorioita ja ideoita voidaan tarkastella. Teoreettinen viitekehykseni perustuu ajatukseen analyyttisestä eklektismistä, yhdistellen useita toiseutta selittäviä teorioita. Tässä tutkielmassa toiseus saa merkityksensä saidilaisen orientalismin sekä kansainvälisten suhteiden klassisten vihollisuutta ja kilpailijuutta tarkastelevien toiseuden teorioiden kautta. Tutkimuskysymyksinä esitänkin: Minkä narratiivien kautta valtaväestön ja alkuperäiskansan välinen toiseus Disney Frozen II -elokuvassa konstruoituu?; ja Minkälainen toiseuskertomus elokuvan narratiiveista katsojalle rakentuu?
Tutkielman metodologinen viitekehys rakentuu narratiivisen analyysin ja visuaalisen narratiivisen analyysin kautta, soveltuen hyvin liikkuvaa kuvaa sisältävän elokuvakertomuksen tarkasteluun. Tutkimuksen menetelmällisenä työkaluna käytän tutkimuksessa Mieke Balin luomaa narratiivien kolmen ulottuvuuden mallia, jonka mukaan narratiiveja tarkastellaan niiden sisältä elementeistä käsin, tarinoiden tasolla, sekä tarinoiden ulkopuolelta rakennettuina kokonaisuuksina. Teoreettisen viitekehykseni pohjalta tarkastelen neljää tutkimuksellisesti luotua narratiivia: 1) tarinaa oksidentista ja orientista, 2) tarinaa toistensa vihollisista ja yhteisestä vihollisesta, 3) tarinaa molemmuudesta ja toiseuden ristiriitaisuudesta, ja 4) tarinaa, joka jätettiin kertomatta. Elokuvan narratiivit ilmentävät tästä tutkimusasetelmasta havaittavissa olevaa todellisuutta, yrittämättä luoda niistä absoluuttista totuutta alkuperäiskansojen toiseudesta todellisessa maailmassa.
Tutkielman tuloksena toiseus oli havaittavissa elokuvan kaikilla kolmella narratiivisella ulottuvuudella. Elokuvan toiseuttavat narratiivit tukivat saidilaisen orientalismin teoriaa oksidentin orientalisoimasta toisesta, mutta myös perinteistä kansainvälisten suhteiden kuvaa viholliskansasta. Toisaalta elokuvan narratiivit osoittivat myös toiseuden moninaisuutta ja paikoitteista ristiriitaisuutta, eivätkä ne täysin kieltäneet kansojen samaistavia narratiiveja. Toiseus muodostuikin narratiiveissa lineaariseksi käsitteeksi, joka mahdollistaa molemmuuden ja partikulaarisen paikkasidonnaisuuden.
Tutkimustulosten puolesta pääasiallisin muuttuja toiseuden muodostumisessa oli kerrottujen narratiivien aikapositiossa tapahtunut muutos. Narratiivit, jotka elokuvassa esitettiin menneiden sukupolvien kokemina, piirsivät alkuperäiskansasta perifeeristä, epäluotettavaa ja ajallisesti muuttumatonta kuvaa. Näissä narratiiveissa kansojen välinen suhde osoittautui toisiaan vastaan taisteleviksi viholliskansoiksi. Kerronnan siirtyessä ajallisesti nykyhetkeen, muuttui narratiivien sävy merkittävästi. Kansojen keskinäissuhde muuttui yhteistyökykyiseksi liittolaisuudeksi ja orientalismia tukeneet narratiivit olivat havaittavissa enää vain piilevän orientalismin alueella. Elokuvan fiktiivisestä luonteesta huolimatta narratiiveilla oli löydettävissä selkeä kytkös todellisen elämän tapahtumiin. Tutkimustulosteni perusteella ajallinen muutos narratiiveissa muodostaa elokuvalle kokonaisnarratiivin nykysukupolvien vastuuta tunnustaa menneiden sukupolvien virheet.
Tässä tutkielmassa tarkastelen saamelaiskansan toiseutta rakentavia narratiiveja Frozen II -animaatioelokuvassa. Tutkielma nivoutuu kansainvälisten suhteiden visuaaliseen käänteeseen, tulkiten populaarikulttuurin yhtenä maailmanpolitiikkaa heijastavana peilinä, minkä läpi kansainvälisten suhteiden teorioita ja ideoita voidaan tarkastella. Teoreettinen viitekehykseni perustuu ajatukseen analyyttisestä eklektismistä, yhdistellen useita toiseutta selittäviä teorioita. Tässä tutkielmassa toiseus saa merkityksensä saidilaisen orientalismin sekä kansainvälisten suhteiden klassisten vihollisuutta ja kilpailijuutta tarkastelevien toiseuden teorioiden kautta. Tutkimuskysymyksinä esitänkin: Minkä narratiivien kautta valtaväestön ja alkuperäiskansan välinen toiseus Disney Frozen II -elokuvassa konstruoituu?; ja Minkälainen toiseuskertomus elokuvan narratiiveista katsojalle rakentuu?
Tutkielman metodologinen viitekehys rakentuu narratiivisen analyysin ja visuaalisen narratiivisen analyysin kautta, soveltuen hyvin liikkuvaa kuvaa sisältävän elokuvakertomuksen tarkasteluun. Tutkimuksen menetelmällisenä työkaluna käytän tutkimuksessa Mieke Balin luomaa narratiivien kolmen ulottuvuuden mallia, jonka mukaan narratiiveja tarkastellaan niiden sisältä elementeistä käsin, tarinoiden tasolla, sekä tarinoiden ulkopuolelta rakennettuina kokonaisuuksina. Teoreettisen viitekehykseni pohjalta tarkastelen neljää tutkimuksellisesti luotua narratiivia: 1) tarinaa oksidentista ja orientista, 2) tarinaa toistensa vihollisista ja yhteisestä vihollisesta, 3) tarinaa molemmuudesta ja toiseuden ristiriitaisuudesta, ja 4) tarinaa, joka jätettiin kertomatta. Elokuvan narratiivit ilmentävät tästä tutkimusasetelmasta havaittavissa olevaa todellisuutta, yrittämättä luoda niistä absoluuttista totuutta alkuperäiskansojen toiseudesta todellisessa maailmassa.
Tutkielman tuloksena toiseus oli havaittavissa elokuvan kaikilla kolmella narratiivisella ulottuvuudella. Elokuvan toiseuttavat narratiivit tukivat saidilaisen orientalismin teoriaa oksidentin orientalisoimasta toisesta, mutta myös perinteistä kansainvälisten suhteiden kuvaa viholliskansasta. Toisaalta elokuvan narratiivit osoittivat myös toiseuden moninaisuutta ja paikoitteista ristiriitaisuutta, eivätkä ne täysin kieltäneet kansojen samaistavia narratiiveja. Toiseus muodostuikin narratiiveissa lineaariseksi käsitteeksi, joka mahdollistaa molemmuuden ja partikulaarisen paikkasidonnaisuuden.
Tutkimustulosten puolesta pääasiallisin muuttuja toiseuden muodostumisessa oli kerrottujen narratiivien aikapositiossa tapahtunut muutos. Narratiivit, jotka elokuvassa esitettiin menneiden sukupolvien kokemina, piirsivät alkuperäiskansasta perifeeristä, epäluotettavaa ja ajallisesti muuttumatonta kuvaa. Näissä narratiiveissa kansojen välinen suhde osoittautui toisiaan vastaan taisteleviksi viholliskansoiksi. Kerronnan siirtyessä ajallisesti nykyhetkeen, muuttui narratiivien sävy merkittävästi. Kansojen keskinäissuhde muuttui yhteistyökykyiseksi liittolaisuudeksi ja orientalismia tukeneet narratiivit olivat havaittavissa enää vain piilevän orientalismin alueella. Elokuvan fiktiivisestä luonteesta huolimatta narratiiveilla oli löydettävissä selkeä kytkös todellisen elämän tapahtumiin. Tutkimustulosteni perusteella ajallinen muutos narratiiveissa muodostaa elokuvalle kokonaisnarratiivin nykysukupolvien vastuuta tunnustaa menneiden sukupolvien virheet.