Itsestään ajavat autot ja Asimovin kolme robotiikan pääsääntöä

Abstract

Nykyautoissa esiintyy erilaisia ajoa helpottavia automaatiolaitteita. Ajoautomaatio on lisääntynyt varsinkin viime vuosikymmeninä nopeasti. Täysin itsenäisesti kaikissa olosuhteissa ajavia autoja ei kuitenkaan vielä ole. Kuitenkin eri autovalmistajat ja myös muut yritykset kehittävät ja testaavat itseajavaa teknologiaa. Työssä on tarkoitus tehdä kirjallisuusselvitys siitä, miten Asimovin kolme robotiikan pääsääntöä toteutuvat itsestään ajavissa autoissa. Työ on jaettu kolmeen osaan. Aluksi työssä käsitellään autojen automaation nykytilaa. Automaation määrää autoissa voidaan tarkastella SAE:n kuuden automaation tason pohjalta, joissa taso 0 tarkoittaa, että autossa ei ole automaatiota ja taso 5, että se kykenee täysin itsenäiseen ajoon kaikissa olosuhteissa. Tämänhetkisistä myynnissä olevista autoista Teslan autoja, joissa on Full Self-Drive-ominaisuus, on yleisesti pidetty edistyksellisimpinä itseajavina autoina. Ne ovat kuitenkin vain tasolla 2, mikä tarkoittaa, että kuljettajan on aina oltava valmiina ottamaan auton hallinta, jos auto uhkaa joutua vaaratilanteeseen. Ne kykenevät itsenäiseen ajoon siis vain tietyissä olosuhteissa. Teslan lisäksi itseajavia autoja kehittää myös muut autovalmistajat kuten esimerkiksi Audi ja Mercedes Benz. Perinteisten autovalmistajien lisäksi itseajavaa teknologiaa kehittää myös muut yritykset kuten esimerkiksi Google. Googlen itseajavaa teknologiaa valmistava yritys tunnetaan nykyisin nimellä Waymo. Waymon teknologialla varustetut autot ovat tasolla 4 eli ne pystyvät tietyissä olosuhteissa itsenäiseen ajoon, eikä kuljettajan tarvitse keskittyä ajamiseen. Itseajavien ominaisuuksien lisääntyessä autot voivat tehdä päätöksiä liikenteessä ihmisten sijasta, mikä nostaa esiin kysymyksiä niiden toimimisesta eri tilanteista. Kolmannessa luvussa käsitellään robotiikan kolmea pääsääntöä, jotka Isaac Asimov kehitti. Asimov käytti sääntöjä kirjallisuudessaan. Pääsääntöjen mukaan robotti ei saa aiheuttaa vahinkoa ihmiselle, sen on toteltava ihmisten sille antamia käskyjä sekä sen on suojeltava omaa olemassaoloaan. Sääntöjä on vain kolme, mutta niiden noudattaminen oikeassa elämässä on silti vaikeaa, sillä tosielämän tilanteet ovat usein hyvin monimutkaisia. Tähän ongelmaan Asimov törmäsi usein tarinoissaan ja hän myös halusi nostaa esiin ongelmia robottien ja ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Pääsäännöt eivät myöskään ota juurikaan kantaa eettisiin kysymyksiin, joita robotit voivat kohdata. Lopuksi työssä käsitellään itseajavien autojen toimintaa onnettomuus- ja vaaratilanteissa. Itseajavat autot voivat joutua tekemään eettisiä valintoja, jos auto ajautuu kyydissä tai auton ulkopuolella oleville ihmisille vaaralliseen tilanteeseen. Auto voi esimerkiksi ajautua tilanteeseen, jossa ei ole aikaa jarruttaa ja sen tulisi valita ajaako se jalankulkijan yli vai väistääkö se tien ulkopuolelle ja asettaa matkustajat vaaraan. Tähän asti on sattunut joitain onnettomuuksia, joissa auto on ajanut itsenäisesti. Onnettomuuksissa kuitenkin autoissa on ollut kuljettaja, jonka olisi pitänyt ottaa auton hallinta, jos jokin menee vikaan.