”Ootteko te kimpassa?” : Seurustelusanasto suomenkielisessä nuortenkirjallisuudessa 1920–2010-luvuilla

Abstract

Tutkimus tarkastelee suomenkielisen nuorisokirjallisuuden seurustelusanastoa ja sen muutoksia 1920–2010-luvuilla. Tutkimuksen tavoite on luoda yleiskatsaus suomenkielisen nuorisokirjallisuuden seurustelusanastosta sadan vuoden ajalta. Seurustelusanastolla tarkoitetaan tässä tutkimuksessa sanastoa, jota käytetään puhuttaessa romanttisesta kiinnostuksesta, romanttisten tunteiden tunnustamisesta, kumppanista, pariskunnista ja seurustelusta tai tapailusta sekä eroamisesta. Tutkimuksen tarkoitus on kuvailla, millaista seurustelusanastoa eri vuosikymmenillä esiintyy, miten seurustelusanasto on muuttunut sekä miten yhteiskunnan asenteet ja odotukset parisuhteita kohtaan näkyvät sanastossa. Analyysin kohteena on siis sanojen alkuperä, mahdolliset merkityksen muutokset sekä se, miten nuortenkirjojen sanavalinnat heijastavat yhteiskunnan seurustelu- ja parisuhdenormeja.

Tutkimuksen aineisto koostuu 65 nuortenkirjasta ja 1222 katkelmasta. Katkelmia on poimittu niin hahmojen repliikeistä, ajatuksista, kirjeistä kuin päiväkirjamerkinnöistäkin. Aineisto on jaettu viiteen kategoriaan: kiinnostuksen osoitus ja ihastus, rakastuminen, tapailu ja seurustelu, kumppanin nimitykset sekä eroaminen ja torjuminen. Näistä suurimmat luokat ovat kiinnostuksen osoitus ja ihastus sekä tapailu ja seurustelu. Selvästi vähiten katkelmia on eroaminen ja torjuminen -kategoriassa. Tutkimus on aineistolähtöinen sisällönanalyysi, ja analyysissa on hyödynnetty teoriapohjana etymologiaa, sosiolingvistiikkaa, semantiikkaa, pragmatiikkaa ja fraseologiaa.

Merkittävä osa aineistosta koostuu pitää, tykätä, flirttailla tai ihastua -tyyppisistä yleiskielisistä verbeistä, joiden merkitys ei ole muuttunut vuosien aikana. Analyysissa käydään läpi näiden sanojen erilaisia käyttötapoja ja -konteksteja. Sanaston muutokset näkyvät näiden sanojen synonyymien, kuten hakkailla tai olla lääpällään, esiintyminä. Arkikieliset ilmaukset ja slangisanat ovat tyypillisesti nuorison suosiossa tiettynä ajanjaksona, ja usein ilmaukset vaihtuvat nopeasti. Yleisesti ottaen vaihtelua sanastossa alkaa näkyä kunnolla vasta 1980-luvulta eteenpäin.

Tutkimustulokset osoittavat, miten vahvasti yhteiskunnan parisuhteille asettamat normit ja asenteet näkyvät nuortenkirjallisuuden sanavalinnoissa. Ensimmäisten kolmen vuosikymmenen aikana seurustelun odotetaan päätyvän naimisiinmenoon. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että tunteet tuodaan herkästi esiin suoraan kosinnalla. Asenteet näkyvät myös siinä, miten kumppaneihin tai potentiaalisiin kumppaneihin viitataan. Eropuheet ovat ensimmäisillä vuosikymmenillä kosinnasta kieltäytymistä. Kirjoissa on tyypillistä se, että kun suhteeseen on päädytty, ei eroamisia juurikaan tapahdu. Suhtautuminen romanttisiin tapaamisiin näkyy myös muutoksina siinä, miten sellaisia sanoja kuten seurustelu käytetään. Seurustelu-sana on muuttunut tarkoittamaan vakiintuneessa parisuhteessa oloa.

Tutkimus on osa sekä suomen kielen että lasten- ja nuortenkirjallisuuden tutkimuskenttää. Se täydentää omalta osaltaan nuorten kielen ja seurustelusanaston tutkimusta ja avaa lisäksi nuortenkirjallisuudessa näkyviä seurusteluun liittyviä asenteita eri vuosikymmenillä. Lisäksi tutkimus osoittaa kaunokirjallisuuden sopivan aineistoksi monenlaiseen kielentutkimukseen.