Poliisin suorittamat paikkaan kohdistuvat etsintätilanteet ja etsinnän kohteen oikeusturva
Kinnunen, Laura (2022)
Kinnunen, Laura
2022
Hallintotieteiden maisteriohjelma - Master's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204284101
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204284101
Tiivistelmä
Tutkimuksessa tarkastellaan poliisin suorittamia paikkaan kohdistuvia etsintämenettelyjä osana esitutkintaprosessia. Etsinnän lajeja ovat yleinen kotietsintä, erityinen kotietsintä sekä paikanetsintä, joista säädetään pakkokeinolaissa (806/2011). Etsintämenettelyssä puututaan julkisen vallan toimesta yksityisen perusoikeudellisen yksityiselämän ja kotirauhan suojan piiriin. Yksityiselämään ja kotirauhaan sisältyy rajoittamista koskeva lakivaraus, jonka mukaan niiden rajoittaminen on mahdollista esimerkiksi rikosten selvittämiseksi.
Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä vaatimuksia perusoikeudellinen yksityiselämän suoja asettaa poliisin suorittamille etsintämenettelyille osana esitutkintaprosessia. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, miten nykylainsäädäntö turvaa yksityiselämää ja siihen sisältyvää kotirauhan suojaa ja kuinka lainsäädäntöä tulisi mahdollisesti kehittää, jotta suojan aste olisi riittävällä tasolla. Perus- ja ihmisoikeudet ovat saaneet jatkuvasti korostuneemman merkityksen myös lain soveltamisen tasolla, ja tästä syystä tarkastellaan, miten ne vaikuttavat käytännön poliisityössä kun esitutkinnassa käytetään etsintätoimenpiteitä ja millainen tasapaino tulisi olla rikosten selvitysvelvollisuuden ja yksilöiden perusoikeuksien suojaamisen välillä. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on Sisä-Suomen poliisialueen etsintämenettelyjen lainmukaisuuden tilannearviointi. Tilannekuvan saamiseksi on tutkittu poliisilaitokseen liittyviä kanteluratkaisuja sekä lähetetty haastattelupyynnöt alueen tutkinnanjohtajille.
Tutkimuksen kohteena on pakkokeinolain (806/2011) 8 luvun etsintää koskevat säännökset, esitutkintamenettelyä sääntelevä esitutkintalaki (805/2011) sekä poliisilain (872/2011) poliisin toimintaa yleisesti ohjaavat säännökset. Perustuslain (731/1999) perusoikeuksia suojaavat osat ovat keskeisessä asemassa tarkasteltaessa poliisin perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä.
Tutkimuksessa perehdytään lisäksi kansalliseen sääntelyymme vaikuttaviin kansainvälisiin sopimuksiin, näistä tärkeimpänä Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan edellyttänyt tehokkaiden oikeussuojakeinojen takaamista etsinnän kohteelle sekä ennen kotietsintämenettelystä päättämistä että sen jälkeen. 13 artiklan vaatimusten takaamiseksi pakkokeinolakiin säädettiin mahdollisuus saattaa kotietsinnän lainmukaisuus jälkikäteen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä oli merkittävä parannus kotietsinnän kohteen oikeusturvaan. Jälkikäteisten keinojen lisäksi kotietsinnän kohdetta suojataan pakkokeinolain kotietsintää koskevilla menettelysäännöksillä, joissa edellytetään muun muassa läsnäolo-oikeuden sekä todistajan kutsumisoikeuden tarjoamista kotietsinnän kohteelle.
Tutkimuksessa selviää, että Suomessa oikeusturva on pääasiallisesti hyvällä tasolla sekä lainsäädännöllisesti että lain soveltamisen tasolla. Pakkokeinolaissa turvatut etsintämenettelyn aikaiset sekä jälkikäteiset oikeusturvaan vaikuttavat säännökset luovat yhtenäisen kokonaisuuden ja suojan tason. Kuitenkin kehittämistarpeitakin on ja tutkielman tekohetkellä on käynnissä esitutkinta- ja etsintämenettelyyn liittyviä säädösten arviointikierroksia. Oikeusturvaan vaikuttavia osittaisuudistuksia on siis yhä tehtävissä. Etsinnän lainmukaisuuden arviointikäsittelyjen määrä on ollut laskusuuntainen. Suomen poliisilla päätäntävalta yleisestä kotietsinnästä sekä paikanetsinnästä päätettäessä. Tämä poikkeaa yleisetä eurooppalaisesta tavasta ja on herättänyt keskustelua myös meillä siitä, tulisiko päätösvalta siirtää poliisiorganisaation ulkopuolelle. Tutkimuksen perusteella tälle ei kuitenkaan nähdä perusteita. Poliisiin kohdistuva luottamus on yhteiskunnassamme edelleen vahva. Keskusteluun on lisäksi nostettu mahdollisuus laajentaa poliisin salaisten pakkokeinojen käyttömahdollisuutta myös etsintämenettelyyn. Tutkimuksen perusteella tämä nähtäisiin mahdollisena tulevaisuuden säädöskehityksenä ja mahdollisesti tarpeellisena vastauksena maailman muuttuvaan turvallisuusympäristöön.
Tutkimuksessa tarkastellaan, mitä vaatimuksia perusoikeudellinen yksityiselämän suoja asettaa poliisin suorittamille etsintämenettelyille osana esitutkintaprosessia. Tutkimuksessa selvitetään lisäksi, miten nykylainsäädäntö turvaa yksityiselämää ja siihen sisältyvää kotirauhan suojaa ja kuinka lainsäädäntöä tulisi mahdollisesti kehittää, jotta suojan aste olisi riittävällä tasolla. Perus- ja ihmisoikeudet ovat saaneet jatkuvasti korostuneemman merkityksen myös lain soveltamisen tasolla, ja tästä syystä tarkastellaan, miten ne vaikuttavat käytännön poliisityössä kun esitutkinnassa käytetään etsintätoimenpiteitä ja millainen tasapaino tulisi olla rikosten selvitysvelvollisuuden ja yksilöiden perusoikeuksien suojaamisen välillä. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on Sisä-Suomen poliisialueen etsintämenettelyjen lainmukaisuuden tilannearviointi. Tilannekuvan saamiseksi on tutkittu poliisilaitokseen liittyviä kanteluratkaisuja sekä lähetetty haastattelupyynnöt alueen tutkinnanjohtajille.
Tutkimuksen kohteena on pakkokeinolain (806/2011) 8 luvun etsintää koskevat säännökset, esitutkintamenettelyä sääntelevä esitutkintalaki (805/2011) sekä poliisilain (872/2011) poliisin toimintaa yleisesti ohjaavat säännökset. Perustuslain (731/1999) perusoikeuksia suojaavat osat ovat keskeisessä asemassa tarkasteltaessa poliisin perusoikeuksia rajoittavia toimenpiteitä.
Tutkimuksessa perehdytään lisäksi kansalliseen sääntelyymme vaikuttaviin kansainvälisiin sopimuksiin, näistä tärkeimpänä Euroopan ihmisoikeussopimus. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on ratkaisuissaan edellyttänyt tehokkaiden oikeussuojakeinojen takaamista etsinnän kohteelle sekä ennen kotietsintämenettelystä päättämistä että sen jälkeen. 13 artiklan vaatimusten takaamiseksi pakkokeinolakiin säädettiin mahdollisuus saattaa kotietsinnän lainmukaisuus jälkikäteen tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tämä oli merkittävä parannus kotietsinnän kohteen oikeusturvaan. Jälkikäteisten keinojen lisäksi kotietsinnän kohdetta suojataan pakkokeinolain kotietsintää koskevilla menettelysäännöksillä, joissa edellytetään muun muassa läsnäolo-oikeuden sekä todistajan kutsumisoikeuden tarjoamista kotietsinnän kohteelle.
Tutkimuksessa selviää, että Suomessa oikeusturva on pääasiallisesti hyvällä tasolla sekä lainsäädännöllisesti että lain soveltamisen tasolla. Pakkokeinolaissa turvatut etsintämenettelyn aikaiset sekä jälkikäteiset oikeusturvaan vaikuttavat säännökset luovat yhtenäisen kokonaisuuden ja suojan tason. Kuitenkin kehittämistarpeitakin on ja tutkielman tekohetkellä on käynnissä esitutkinta- ja etsintämenettelyyn liittyviä säädösten arviointikierroksia. Oikeusturvaan vaikuttavia osittaisuudistuksia on siis yhä tehtävissä. Etsinnän lainmukaisuuden arviointikäsittelyjen määrä on ollut laskusuuntainen. Suomen poliisilla päätäntävalta yleisestä kotietsinnästä sekä paikanetsinnästä päätettäessä. Tämä poikkeaa yleisetä eurooppalaisesta tavasta ja on herättänyt keskustelua myös meillä siitä, tulisiko päätösvalta siirtää poliisiorganisaation ulkopuolelle. Tutkimuksen perusteella tälle ei kuitenkaan nähdä perusteita. Poliisiin kohdistuva luottamus on yhteiskunnassamme edelleen vahva. Keskusteluun on lisäksi nostettu mahdollisuus laajentaa poliisin salaisten pakkokeinojen käyttömahdollisuutta myös etsintämenettelyyn. Tutkimuksen perusteella tämä nähtäisiin mahdollisena tulevaisuuden säädöskehityksenä ja mahdollisesti tarpeellisena vastauksena maailman muuttuvaan turvallisuusympäristöön.