Vuokratyövoiman käyttö julkisessa toiminnassa erityisesti virkavastuun näkökulmasta
Tiittanen, Linnea (2022)
Tiittanen, Linnea
2022
Hallintotieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Administrative Studies
Johtamisen ja talouden tiedekunta - Faculty of Management and Business
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-13
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273919
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273919
Tiivistelmä
Työvoiman vuokraus on usein ratkaisu joustavan työvoiman hankkimiseen tai työvoimapulaan. Vuokratyövoiman käyttäminen on lisääntynyt myös julkisissa tehtävissä. Vuokratyövoiman käytöstä julkisessa toiminnassa ei ole yksityiskohtaista sääntelyä, vaikka julkisen toiminnan tulisi perustua lakiin. Tutkimuksen tarkoitus on oikeudellisesti arvioida vuokratyövoiman käyttämisen lainmukaisuutta julkisessa toiminnassa. Tutkimuksen mukaan vuokratyövoimaa sovelletaan sekä kuntasektorilla, että valtion tasolla. Tutkielmassa nostetaan keskeisimmäksi näkökulmaksi virkavastuun toteutuminen, kun käytetään vuokratyövoimaa julkisessa hallintotehtävässä. Vuokratyöntekijöiden toimivaltaa arvioidaan erikseen sen mukaan, sisältääkö hallintotehtävä julkisen vallan käyttöä vai ei, ja onko julkisen vallan käyttö merkittävää. Tutkimuksen tukena on kaksi esimerkkitapausta vuokratyövoiman käytöstä julkisella sektorilla. Tutkielma pyrkii vastaamaan kahteen tutkimuskysymykseen: Missä julkisessa toiminnassa vuokratyövoimaa voidaan hyödyntää, sekä miten palvelussuhteen luonne vaikuttaa vastuun toteutumiseen julkisessa toiminnassa?
Tutkielman menetelmä on lainoppi, joka on julkisoikeudelle ominainen tutkimusmenetelmä. Tutkielmassa selvitetään vuokratyövoiman käytön oikeudellista ympäristöä julkisella sektorilla tulkitsemalla lainsäädäntöä ja muuta oikeudellista aineistoa. Tutkielman aineisto koostuu lainsäädännön lisäksi hallituksen esityksistä, oikeusasiamiehen ratkaisuista, perustuslakivaliokunnan mietinnöistä sekä lausunnoista ja oikeuskirjallisuudesta. Lainsäädäntö ei suoraan ota kantaa vuokratyövoiman käytön lainmukaisuuteen, mutta reunaehdot julkisen hallintotehtävän siirtämisestä yksityiselle toimijalle, eli perustuslain 124 § ja sen esityöt, muun soveltuvan lainsäädännön ohella, antavat ratkaisuja tutkielman kysymyksiin. Virkavastuuta koskeva lainsäädäntö ja sen esityöt ovat myös luonnollisesti suuressa roolissa tutkielmassa.
Oikeudellisen selvityksen perusteella vuokratyöntekijät eivät toimi julkisessa toiminnassa virkavastuulla, toisin kuin julkisyhteisöön työsuhteessa olevat työntekijät ja virkamiehet. Vuokratyöntekijät ovat työsuhteessa vuokrausyritykseen. Tutkielman oikeudellinen arviointi osoittaa, että julkista tehtävää hoitavien henkilöiden tulisi toimia virkavastuulla. Nykyisessä asetelmassa vuokratyöntekijöiden rikosoikeudellinen arviointi poikkeaa julkisyhteisöön työsuhteessa tai virkasuhteessa olevista henkilöistä, vaikka he usein hoitavat samoja tehtäviä. Menettely on nykyisellään paikoin lainvastainen sitä ei voida nähdä asianmukaisena. Tutkielma osoittaa aukon lainsäädännössä vuokratyövoiman käyttöä koskien. Sovellettujen oikeuslähteiden mukaan lainsäädäntöön tulee lisätä säännöksiä, jotta vuokratyövoimaa voidaan hyödyntää julkisessa toiminnassa. Hyvä hallinto, oikeusturva ja virkavastuu tulee turvata vuokratyövoiman hoitaessa julkisia tehtäviä. Vuokratyövoiman käytön edellytys on tutkielman oikeudellisen arvioinnin pohjalta rikosoikeudellisen virkavastuun ulottaminen vuokratyöntekijöihin. Lähtökohtaisesti julkiset tehtävät tulisi kuulua viranomaiselle, mutta myös tarve joustavalle työvoimalle on todellinen.
Tutkielman menetelmä on lainoppi, joka on julkisoikeudelle ominainen tutkimusmenetelmä. Tutkielmassa selvitetään vuokratyövoiman käytön oikeudellista ympäristöä julkisella sektorilla tulkitsemalla lainsäädäntöä ja muuta oikeudellista aineistoa. Tutkielman aineisto koostuu lainsäädännön lisäksi hallituksen esityksistä, oikeusasiamiehen ratkaisuista, perustuslakivaliokunnan mietinnöistä sekä lausunnoista ja oikeuskirjallisuudesta. Lainsäädäntö ei suoraan ota kantaa vuokratyövoiman käytön lainmukaisuuteen, mutta reunaehdot julkisen hallintotehtävän siirtämisestä yksityiselle toimijalle, eli perustuslain 124 § ja sen esityöt, muun soveltuvan lainsäädännön ohella, antavat ratkaisuja tutkielman kysymyksiin. Virkavastuuta koskeva lainsäädäntö ja sen esityöt ovat myös luonnollisesti suuressa roolissa tutkielmassa.
Oikeudellisen selvityksen perusteella vuokratyöntekijät eivät toimi julkisessa toiminnassa virkavastuulla, toisin kuin julkisyhteisöön työsuhteessa olevat työntekijät ja virkamiehet. Vuokratyöntekijät ovat työsuhteessa vuokrausyritykseen. Tutkielman oikeudellinen arviointi osoittaa, että julkista tehtävää hoitavien henkilöiden tulisi toimia virkavastuulla. Nykyisessä asetelmassa vuokratyöntekijöiden rikosoikeudellinen arviointi poikkeaa julkisyhteisöön työsuhteessa tai virkasuhteessa olevista henkilöistä, vaikka he usein hoitavat samoja tehtäviä. Menettely on nykyisellään paikoin lainvastainen sitä ei voida nähdä asianmukaisena. Tutkielma osoittaa aukon lainsäädännössä vuokratyövoiman käyttöä koskien. Sovellettujen oikeuslähteiden mukaan lainsäädäntöön tulee lisätä säännöksiä, jotta vuokratyövoimaa voidaan hyödyntää julkisessa toiminnassa. Hyvä hallinto, oikeusturva ja virkavastuu tulee turvata vuokratyövoiman hoitaessa julkisia tehtäviä. Vuokratyövoiman käytön edellytys on tutkielman oikeudellisen arvioinnin pohjalta rikosoikeudellisen virkavastuun ulottaminen vuokratyöntekijöihin. Lähtökohtaisesti julkiset tehtävät tulisi kuulua viranomaiselle, mutta myös tarve joustavalle työvoimalle on todellinen.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8918]