Kostavatko nuoret? : Kosto-orientoituneisuuden yhteys nuorten tekemään väkivalta- ja viharikollisuuteen

Abstract

Tutkin tässä pro gradu -tutkielmassa koston yhteyttä nuorten tekemiin väkivaltarikoksiin ja vihamotivoituneisiin väkivaltarikoksiin. Kostolla on aiemmassa tieteellisessä tutkimuksessa todettu olevan yhteys aikuisten väkivaltarikollisuuteen, mutta nuorten osalta ei ilmiötä olla juurikaan tutkittu. Kosto on toimi, jonka tarkoituksena on aiheuttaa toiselle haittaa henkilöön itseensä kohdistuneen, alkuperäistä haittaa tai vääryyttä aiheuttaneen teon vuoksi. Sen tarkoitus on rangaista tai maksaa takaisin ja siten niin sanotusti tasoittaa tilit osapuolten välillä. Yksilön taipumus kostaa ilmenee hyvin varhaisessa vaiheessa ihmisen kehitystä, jo lapsuudessa. Se on sosiaalinen ilmiö, joka ilmenee ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Siihen liittyy monenlaisia sosiaalisia tunteita, kuten häpeää. Halu kostaa on yleinen piirre ihmisessä, mutta läheskään kaikki, jotka haluavat kostaa, eivät toteuta sitä käytännössä. Tutkielmassani tutkin kostoa kosto-orientaatio -mittarin kautta. Se kuvaa henkilön taipumusta tai halukkuutta maksaa takaisin häneen kohdistunut haitta sen sijaan, että hän antaisi anteeksi tai tekisi sovinnon tekijän kanssa. Muodostin mittarin kuudesta Likert-asteikollisesta kysymyksestä, joilla mitattiin yksilön asenteita kostamista kohtaan. Vastaavanlaisia mittareita on käytetty myös aiemmissa tutkimuksissa.

Väkivallalla tarkoitetaan tässä tutkielmassa yksilöön kohdistuvaa fyysistä tai henkistä tekoa, jonka tarkoituksena on jollain tavalla vahingoittaa toista. Tutkimuksessa väkivallan tarkastelu rajoittuu fyysiseen pahoinpitelyyn sekä tappeluun osallistumiseen, ja näiden väkivallan muotojen yhteyttä yksilön kosto-orientoituneisuuteen tutkitaan. Viharikoksella tarkoitetaan väkivaltaa tai sillä uhkaamista uskonnon, kielen, ihonvärin tai muun yksilön tai ryhmän piirteen vuoksi. Viharikollisuutta on niin fyysistä kuin henkistä, ja se ilmenee muun muassa loukkauksina, syrjintänä, pahoinpitelynä sekä uhkailuna. Viharikollisuus pohjautuu vahvasti ennakkoasenteisiin, jotka ovat ihmisten stereotyyppisiä käsityksiä esimerkiksi ihmisryhmistä tai asioista. Tutkimuksessa viharikoksista tutkitaan pelkästään vihamotiivin aiheuttamaa väkivaltarikollisuutta.

Tutkielmani aineistona käytin Nuorisorikollisuuskysely 2016 -kyselyaineistoa, jonka on kerännyt Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti keväällä 2016. Nuorisorikollisuuskysely kerätään neljän vuoden välein ja sen tarkoituksena on tutkia nuorten rikoskäyttäytymisen kehitystä Suomessa. Vastaajia kyselyssä on yhteensä 6061, ja he ovat yhdeksäsluokkalaisia nuoria eri kouluista ympäri Suomen. Kosto-orientoituneisuuden yhteyttä nuorten tekemiin väkivalta- ja viharikoksiin selvitin keskiarvovertailulla, ristiintaulukoinnilla sekä logistisella regressioanalyysilla. Tutkimuksen selitettävinä muuttujina olivat viharikosmuuttuja, joka piti sisällään pahoinpitelyn teon ja/tai tappeluun osallistumisen edellisen 12kk aikana, sekä väkivaltarikosmuuttuja, joka kuvasi vastaajien vihamotiivia väkivallanteon taustalla. Selittäviä muuttujia olivat kosto-orientaation lisäksi aiemmat uhrikokemukset, impulsiivisuus, riskinotto, riskirutiinit, vanhempien sosiaalinen kontrolli sekä koulun ja koulumatkan että asuinalueen koettu turvallisuus. Taustamuuttujia olivat ikä, sukupuoli, perhetausta sekä maahanmuuttotausta.

Tutkimuksen tulosten perusteella yksilön kosto-orientoituneisuudella on yhteys nuorten väkivaltarikosten tekemiseen, eli mitä alttiimpi nuori on hyväksymään kostamisen ja maksamaan häneen kohdistuneet teot takaisin, sitä todennäköisemmin hän tekee väkivaltarikoksen. Sukupuolittain on tässä yhteydessä havaittavissa eroja. Kosto-orientoituneisuus nostaa väkivaltarikoksen riskiä enemmän tytöillä kuin pojilla, mikä on hyvin mielenkiintoinen tulos ja ristiriidassa aiemman tutkimuksen kanssa. Viharikosten osalta ei havaittu yhteyttä nuorten kosto-orientoituneisuuteen.

In this master’s thesis, I examine the relationship between revenge and violent crimes committed by young people. There is a connection between adult violent crime and revenge, which is found in previous scientific research, but little has been done about the phenomenon among young people. Revenge is an act intended to cause harm to another person by the virtue of an act inflicted upon oneself, which caused original harm or wrongdoing. Its purpose is to punish another or pay back to them and thus, so to speak, to settle the accounts between them. The individual's tendency to retaliate emerges at a very early stage in human development, as early as childhood. It is a social phenomenon that manifests itself in human interaction. It involves a wide range of social emotions, including shame. The desire for revenge is a common trait in a person, but not everyone who wants revenge puts it in practice. In my thesis, I examine revenge through the revenge orientation indicator. It describes a person’s tendency or willingness to repay the harm done to them instead of forgiving or reconciling with the perpetrator. The indicator was formed from six Likert-scale questions that measured individual’s attitudes toward revenge. Similar indicators have been used in some previous studies.

Violence refers to a physical or mental act directed at an individual with the intent in some way to harm them. In the study, the consideration of violence is limited to physical assault as well as involvement in fighting. The relationship of these forms of violence to an individual’s revenge orientation is examined. Hate crime refers to violence or being threatened with it because of religion, language, skin colour, or any other traits of an individual or a group. Hate crime can be both physical and mental and manifests itself as insults, discrimination, assault, and intimidation, among other things. Hate crime is strongly based on preconceived attitudes, which are people's stereotypical perceptions of groups of people or things, for example. In this study hate crime is examined solely for violent crime caused by the hate motive.

I used as research data the data from the Juvenile Delinquency Survey (Nuorisorikollisuuskysely) 2016, which is collected by the Institute of Criminology and Legal Policy that works in connection with the University of Helsinki. The survey data was collected in the spring 2016. It is collected every four years and aims to examine the development of criminal behaviour among adolescents in Finland. The survey has a total of 6061 respondents and they are ninth graders from different schools throughout Finland. I investigated the connection between revenge orientation, and violence and hate crimes committed by young people by means of average-value comparison, cross-tabulation, and logistical regression analysis. The dependent variables in the study were the hate crime variable, which included the act of assault and/or participation in a fight during the past 12 months, and the violent crime variable, which described the respondents' hate motive behind the act of violence. The independent variables, in addition to revenge orientation, included past victim experiences, impulsivity, risk-taking, risk routines, social control exercised by parents, and perceived safety of school and school trip and residential area. Background variables included age, gender, family background, and immigration background.

Based on the results of the study, an individual's revenge orientation has a connection with committing violent crimes by adolescents. The more inclined an adolescent is to accept retaliation and pay back the acts committed against them, the more likely they are to commit a violent crime. Gender differences are noticeable in the results. Being revenge oriented raises the risk of violent crime more with the girls than the boys. That is a very interesting result and contradicts previous research. In relation to hate crimes, no similar link was found in the study.