”Onkin joku yliopisto-opiskelijan muotti, mut mä en ole siinä ihan mukana”: Työväenluokkaisten yliopisto-opiskelijoiden kulttuurinen pääoma ja kuuluminen yliopistoyhteisöön

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan työväenluokkaiseksi itsensä kokevien yliopisto-opiskelijoiden kulttuurista pääomaa sekä heidän kokemuksiaan kuulumisesta ja kuulumattomuudesta yliopistoyhteisön jäseninä. Tutkimus hyödyntää bourdieulaisia näkökulmia ja kiinnittyy kulttuurintutkimuksellisen luokkatutkimuksen traditioon, jossa yhteiskuntaluokka ymmärretään subjektiivisena ja elettynä kokemuksena. Tutkimus tuottaa tietoa koulutuspoliittisesti tärkeästä ja suomalaisella tutkimuskentällä vähän tutkitusta aiheesta sekä pyrkii synnyttämään yhteiskunnallista keskustelua. Tutkimuksessa reflektoidaan lisäksi käytännön mahdollisuuksia työväenluokkaisten yliopisto-opiskelijoiden kuulumisen tunteen vahvistamiselle.

Kyseessä on laadullinen, fenomenologisella otteella toteutettu tutkimus, jossa ollaan kiinnostuneita kokemuksista ja niiden merkityksistä. Aineistonkeruumenetelmänä hyödynnettiin teemahaastattelua. Tutkimuksen aineistona on viiden työväenluokkaisen yliopisto-opiskelijan haastatteluihin perustuva aineisto, jotka on analysoitu sisällönanalyyttisesti.

Tutkimukseen osallistuneiden tärkeimmiksi kulttuurisen pääoman muodoiksi tunnistettiin lukeminen, koulutuksen arvostus ja harrastukset. Kirjojen lukeminen oli kaikille tärkeä ajanviettotapa ja sitä tuettiin kotona aktiivisesti. Tutkimukseen osallistuneiden vanhempien koulutusasenteet olivat pääosin myönteisiä. Joitakin tutkimukseen osallistuneita oli aktiivisesti rohkaistu korkeakoulutukseen. Harrastuksista mainittiin esimerkiksi pianon soittaminen ja urheilu, kuten eri palloilulajit. Tutkimuksessa ilmeni, että monelle työväenluokkaisuus oli tärkeä kuulumisen ja kuulumattomuuden tunteiden peilausalusta. Työväenluokkaisuus ilmeni kokemuksena kulttuurisesta erilaisuudesta, irrallisuudesta ja ulkopuolisuudesta, mutta myös tunteina kuulumisesta ja yhteenkuuluvuudesta yliopistoyhteisöön. Monet olivat työllistyneet yliopistoyhteisöön, mikä saattoi syventää tunnetta kuulumisesta.

The study examines the cultural capital of university students who perceive themselves as working-class, as well as their experiences of belonging and non-belonging as members of the university community. The study leans on bourdieusian perspectives and cultural class analysis in which social class is understood as a subjective and lived experience. The study produces information on a research topic that is important for educational policy. The study also aims to generate social debate. Practical recommendations for how universities can strengthen the sense of belonging of working-class university students are discussed.

This is a qualitative study conducted with phenomenological approach, which focuses on analysing experiences and their meanings. The data of the study is based on the semi-structured interviews of five working-class university students. The data was analysed by qualitative content analysis.

Reading, hobbies, and positive educational attitudes of the participants’ parents were identified as the most important forms of cultural capital. Reading books was an important pastime, and it was actively encouraged and supported at home. The educational attitudes of the participants’ parents were mainly positive. Some were actively encouraged to pursue higher education. Sports and playing the piano were identified as hobbies. The study found that for many, belonging and non-belonging were reflected through being working-class. The participants’ experiences included a sense of cultural difference, alienation, and detachment as well as belonging and feeling connected to the university community. Many had been employed in the university community, which strengthened some participants’ sense of belonging.