"Miten olenkaan sitä työtä rakastanut!” : Työelämäntarinat suurten ikäluokkien naisten elämäntarinoissa
Salminen, Minna (2022)
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma, Pori - Master's Programme in Social Sciences, Pori
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-20
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204274019
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204274019
Tiivistelmä
Työelämä muodostaa keskeisen osan yksilön elämänkulkua ja elämäntarinaa. Yhteiskuntapoliittisesti jokaisen yksilön työpanoksella on merkitys hyvinvointivaltion rakenteisiin ja olemassaoloon. Suurten ikäluokkien naiset ovat osallistuneet menneinä vuosikymmeninä vahvasti hyvinvointivaltiomme rakentumiseen. Työelämän ja työelämäntarinoiden tutkiminen tarinallisesti menneisyyteen katsoen on tärkeää, sillä suurten ikäluokkien naisten muistot työelämästä tuovat esiin sukupolven merkittävän ajanjakson yhteiskunnassamme. Kyseessä on myös sosiaalipoliittisesti tärkeä kysymys siitä, miten suurten ikäluokkien naiset ovat kokeneet työelämän menneinä vuosikymmeninä ja millaisia työelämäntarinoita on syntynyt.
Tämän pro gradu -tutkielman kohteena ovat suurten ikäluokkien naisten työelämäntarinat kirjoitetuissa elämäntarinoissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja kuvata sitä, miten työelämäntarinat rakentuvat naisten kertomuksissa. Työelämäntarinoita analysoidaan tyyppitarinoiden kautta. Toisena tavoitteena on tarkastella sitä, mitä työidentiteettejä tyyppitarinat sisältävät. Tutkimuksella pyrin edistämään suurten ikäluokkien naisten äänten kuuluviin tulemista työmuistoina ja kokemuksina.
Tutkimuksen aineistona olen käyttänyt Tietoarkistoon tallennettua valmista Elämän konkari -kirjoituskilpailun 2013 aineistoa. Aineisto on kerätty vuosina 2012–2013 Suomen Mielenterveysseuran ja ET-lehden järjestämässä kirjoituskilpailussa. Aineistossa oli kaikkiaan 69 kirjoitusta. Tutkimusaineistoksi valikoitui niistä 25 nimimerkillä kirjoitettua naisten pääosin elämäkerrallista kertomusta.
Olen tutkinut naisten työelämäntarinoita laadullisena narratiivisena tutkimuksena. Tutkimusmetodina käytin narratiivista lähestymistapaa ja analyysissa elämäntarina-analyysia soveltaen. Narratiivisuutta hyödynsin myös tutkimuksen teoriaosassa yhdessä tarinallisen kiertokulun teorian kanssa. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat sisäinen tarina, työelämäntarina, elämäntarina, identiteetti, työidentiteetti ja työn arvokkuuden kokemus.
Tutkimustuloksina rakentuivat naisten työelämää jäsentävät kuusi tyyppitarinaa: kasvutarina, selviytymistarina, uupumistarina, sairastumistarina, pätkätyöläisen tarina ja kehittäjän tarina. Kullekin tyyppitarinalle analysoitiin sille määrittyneet työidentiteetit: ahertaja, selviytyjä, suorittaja, kärsivä sopeutuja, sinnittelijä ja kehittäjä. Tarinoiden analyysissa tuli esiin niiden moniäänisyys. Tarinat jakautuivat sisältönsä puolesta kahteen pääryhmään: myönteisiin ja melankolisiin tarinoihin. Eri tyyppitarinat ja työidentiteetit eivät ole täysin toisiaan poissulkevia, sillä niissä on osin samankaltaisia piirteitä. Narratiivisen analyysin käytössä on myös tutkijan tekemällä tulkinnallisuudella merkitystä.
Tutkimuksessa on tuotu esiin tarinallisesti suurten ikäluokkien naisten työelämäaikaa ja muistoja monikerroksellisesti kuudelta vuosikymmeneltä 1960-luvulta vuoteen 2013 sekä tuotu naisten ääni kuulluksi. Keskeinen johtopäätös on se, että tyyppitarinat ja niiden työidentiteetit tuovat näkyväksi naisten sisäistä tarinaa ja ajankuvaa työelämästä moniäänisesti. Toiseksi johtopäätöksenä voi todeta sen, että naiset ovat kokeneet työn tekemisen merkityksellisenä elämässään. Työ välittyy identiteettiä tukevaksi tekijäksi myös melankoliseen ryhmään kuuluvissa tyyppitarinoissa. Osa naisista koki eläkkeelle siirtymisen vaikeana, koska työ oli ollut keskeinen osa elämää. Tyyppitarinoissa välittyivät myös työelämäkontekstiin sisältyneet kuormittavat tekijät kuten vakavat sairastumiset, työuupumus, pätkätyöläisyys, työttömyys, työsyrjintä ja työpaikkakiusaaminen. Osassa tyyppitarinoista nousi esiin myös naisten vahva into työn kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen työurallaan.
Tämän pro gradu -tutkielman kohteena ovat suurten ikäluokkien naisten työelämäntarinat kirjoitetuissa elämäntarinoissa. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää ja kuvata sitä, miten työelämäntarinat rakentuvat naisten kertomuksissa. Työelämäntarinoita analysoidaan tyyppitarinoiden kautta. Toisena tavoitteena on tarkastella sitä, mitä työidentiteettejä tyyppitarinat sisältävät. Tutkimuksella pyrin edistämään suurten ikäluokkien naisten äänten kuuluviin tulemista työmuistoina ja kokemuksina.
Tutkimuksen aineistona olen käyttänyt Tietoarkistoon tallennettua valmista Elämän konkari -kirjoituskilpailun 2013 aineistoa. Aineisto on kerätty vuosina 2012–2013 Suomen Mielenterveysseuran ja ET-lehden järjestämässä kirjoituskilpailussa. Aineistossa oli kaikkiaan 69 kirjoitusta. Tutkimusaineistoksi valikoitui niistä 25 nimimerkillä kirjoitettua naisten pääosin elämäkerrallista kertomusta.
Olen tutkinut naisten työelämäntarinoita laadullisena narratiivisena tutkimuksena. Tutkimusmetodina käytin narratiivista lähestymistapaa ja analyysissa elämäntarina-analyysia soveltaen. Narratiivisuutta hyödynsin myös tutkimuksen teoriaosassa yhdessä tarinallisen kiertokulun teorian kanssa. Tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat sisäinen tarina, työelämäntarina, elämäntarina, identiteetti, työidentiteetti ja työn arvokkuuden kokemus.
Tutkimustuloksina rakentuivat naisten työelämää jäsentävät kuusi tyyppitarinaa: kasvutarina, selviytymistarina, uupumistarina, sairastumistarina, pätkätyöläisen tarina ja kehittäjän tarina. Kullekin tyyppitarinalle analysoitiin sille määrittyneet työidentiteetit: ahertaja, selviytyjä, suorittaja, kärsivä sopeutuja, sinnittelijä ja kehittäjä. Tarinoiden analyysissa tuli esiin niiden moniäänisyys. Tarinat jakautuivat sisältönsä puolesta kahteen pääryhmään: myönteisiin ja melankolisiin tarinoihin. Eri tyyppitarinat ja työidentiteetit eivät ole täysin toisiaan poissulkevia, sillä niissä on osin samankaltaisia piirteitä. Narratiivisen analyysin käytössä on myös tutkijan tekemällä tulkinnallisuudella merkitystä.
Tutkimuksessa on tuotu esiin tarinallisesti suurten ikäluokkien naisten työelämäaikaa ja muistoja monikerroksellisesti kuudelta vuosikymmeneltä 1960-luvulta vuoteen 2013 sekä tuotu naisten ääni kuulluksi. Keskeinen johtopäätös on se, että tyyppitarinat ja niiden työidentiteetit tuovat näkyväksi naisten sisäistä tarinaa ja ajankuvaa työelämästä moniäänisesti. Toiseksi johtopäätöksenä voi todeta sen, että naiset ovat kokeneet työn tekemisen merkityksellisenä elämässään. Työ välittyy identiteettiä tukevaksi tekijäksi myös melankoliseen ryhmään kuuluvissa tyyppitarinoissa. Osa naisista koki eläkkeelle siirtymisen vaikeana, koska työ oli ollut keskeinen osa elämää. Tyyppitarinoissa välittyivät myös työelämäkontekstiin sisältyneet kuormittavat tekijät kuten vakavat sairastumiset, työuupumus, pätkätyöläisyys, työttömyys, työsyrjintä ja työpaikkakiusaaminen. Osassa tyyppitarinoista nousi esiin myös naisten vahva into työn kehittämiseen ja elinikäiseen oppimiseen työurallaan.