Sarjakuvat suomi toisena kielenä -oppikirjoissa

Abstract

Tutkin pro gradu -tutkielmassani, miten sarjakuvia hyödynnetään suomi toisena kielenä (S2) -oppikirjoissa. Tarkastelen, mitä sisältöjä sarjakuvilla opetetaan ja millaisia käyttötarkoituksia sarjakuvilla on eri-ikäisille oppijoille suunnatuissa S2-oppikirjoissa. Sivuan tutkimuksessani myös sarjakuviin yhdistettyjä tehtäviä ja oppikirjojen muussa kuvituksessa käytettyjä sarjakuvalle ominaisia konventioita, kuten puhekuplia. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu multimodaalisuuden tutkimuksesta, sarjakuvatutkimuksesta sekä sarjakuvan pedagogisia mahdollisuuksia käsittelevästä tutkimuksesta. Tutkimuksen aineisto koostuu yhteensä 12 suomi toisena kielenä -oppikirjasta. Tutkittavista oppikirjoista 8 on suunnattu peruskouluikäisille S2-oppijoille ja 4 aikuisille S2-oppijoille. Aineistossa ei ole lukioikäisille suunnattuja oppikirjoja. Peruskouluun suunnatut oppikirjat ovat harjoituskirjoja ja aikuisoppijoille suunnatut yhdistettyjä teksti- ja harjoituskirjoja. Tutkituissa oppikirjoissa on yhteensä 70 sarjakuvaa. Aineiston sarjakuvat ovat pääasiassa lyhyitä sarjakuvastrippejä, mutta aineistossa esiintyy jonkin verran myös muita sarjakuvan tyylilajeja. Kohdeaineiston oppikirjoissa on myös käytetty sarjakuvalle ominaisia konventioita osana muuta kuvitusta, ja kirjojen muu kuvitus on usein tyyliltään sarjakuvamaista. Yhdistän tutkimusmenetelmissäni laadullisen sisällönanalyysin sekä Kressin ja van Leeuwenin kuva-analyysin menetelmiä. Laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä on käytetty kohdeaineiston jäsentämiseen ja koodaamiseen sekä tutkittavien sarjakuvien jakamiseen alaluokkiin niillä opetettavien sisältöjen ja käyttötarkoitusten perusteella. Tutkimuksessa esitetään myös määrällisiä huomioita aineistosta. Sarjakuvien visuaalisia keinoja keskeisten sisältöjen opettamiseen analysoidaan yksityiskohtaisemmin Kressin ja van Leeuwenin kuva-analyysin keinoin. Sarjakuvalle hahmottuu tutkimuksessa kaksi keskeistä käyttötarkoitusta: sarjakuva opetusvälineenä ja sarjakuva kuvituksena. Sarjakuva opetusvälineenä -kategoriassa sarjakuva on merkittävässä asemassa sisältöjen oppimisen kannalta ja siihen voi olla liitetty myös tehtäviä. Sarjakuvaa käytetään aineistossa huomattavasti enemmän opetusvälineenä kuin kuvituksena. Sarjakuvaa käytetään opetusvälineenä etenkin aikuisille suunnatuissa S2-oppikirjoissa. Sarjakuva kuvituksena -kategorian sarjakuvat ovat keskeisten opittavien asioiden kannalta vähemmän merkittäviä ja pyrkivät visualisoimaan ja tukemaan opittavaa sisältöä. Sarjakuva kuvituksena -kategoria taas korostuu etenkin yläkouluikäisille oppijoille suunnatuissa Särmä-kirjasarjan oppikirjoissa, joiden sarjakuvat ovat epäautenttisia tekstejä. S2-oppijan näkökulmasta kuvituksella voi olla kuitenkin äidinkieliseen kielenkäyttäjään verrattuna suurempi merkitys opittavien sisältöjen sisäistämiseen ja tehtävien suorittamiseen. Laadullisen sisällönanalyysin menetelmiä hyödyntäen oppikirjojen sarjakuville hahmottuu yhteensä viisi keskeistä opetettavaa sisältöä. Keskeiset aineistosta esiin nousseet opetettavat sisällöt ovat sanasto ja fraasit, variaatio, kielioppi, sarjakuva tekstilajina sekä suomalainen yhteiskunta ja kulttuuri. Opetettavista sisällöistä frekventein on sanasto ja fraasit -kategoria, joka korostuu etenkin aikuisoppijoille suunnatuissa oppikirjoissa. Vaikka aineiston sarjakuvissa on paljon viittauksia suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin, tarkoituksenmukaisesti suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria opettavat sarjakuvat ovat aineiston harvinaisin keskeisen opetettavan sisällön kategoria. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että sarjakuvaa hyödynnetään aineiston S2-oppikirjoissa laajasti. Aineiston aikuisoppijoille suunnatuissa oppikirjoissa esiintyy sarjakuvia enemmän kuin peruskouluikäisille suunnatuissa kirjoissa. Oppikirjoissa on hyödynnetty myös paljon sarjakuviin yhdistettyjä tehtäviä. Kohdeaineiston oppikirjoissa sarjakuvalle ominainen symbolinen muotokieli ja sarjakuvamaisuus on yleistä useiden oppikirjojen sarjakuvien ulkopuolisessa kuvituksessa. Useissa oppikirjojen sarjakuvissa hyödynnetään sarjakuvan multimodaalisuutta siten, että sanallista ja visuaalista ilmaisua yhdistämällä tuetaan keskeisten opittavien sisältöjen hahmottamista.