Pelillinen oppiminen: Tarjotun tuen esitystavan ja oppilaiden lähtötason yhteys murtolukujen oppimiseen
Pärnänen, Janina (2022)
2022
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273986
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273986
Tiivistelmä
Murtolukujen oppiminen peruskoulussa on oppilaille yksi eniten haasteita tuottavista asioista. Niiden oppimista onkin tarkasteltu melko laajalti pelillisen oppimisen näkökulmasta. Sen sijaan erilaisten palautteen tai tarjotun tuen muotojen vaikutusta oppilaiden oppimiseen, saati murtolukujen oppimiseen ei ole tarkasteltu yhtä laajalti. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka Number Trace -peli vaikuttaa oppilaiden murtolukujen oppimiseen ja, onko tarjotun tuen määrällä yhteyttä oppilaiden oppimistuloksiin. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, onko tarjotun tuen esitystavalla, oppilaiden lähtötasolla tai oppilaiden matemaattisen kiinnostuksen määrällä yhteyttä 4. ja 5. vuosiluokan oppilaiden murtolukujen oppimiseen. Aihetta tarkastellaan palauteinterventioteorian, kognitiivisen multimediaoppimisen teorian ja pelillisen oppimisen mallinnäkökulmista.
Tutkimukseen osallistujat (N = 76) pelasivat digitaalista oppimispeliä, jossa he harjoittelivat murtolukuja lukualueella 0–3.Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä sai pelissä symbolisen vihjeen ja toinen ryhmä kuvitetun vihjeen virheen tehtyään. Pelaajat saivat tarjottua tukea adaptiivisesti. Tutkimus toteutettiin koeasetelmana ja osallistujat vastasivat alku- ja lopputesteihin, joiden avulla mitattiin pelin tuottamia oppimisvaikutuksia. Lisäksi oppilaiden kiinnostusta matematiikan oppimista kohtaan selvitettiin Likert-asteikollisilla kysymyksillä.
Wilcoxonin merkkitesti osoitti, että oppimispelin oppimisvaikutus oli merkittävä. Tämä tuki asetettua hypoteesia. Riippumattomien otosten t-testillä ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella havaittiin tarjotun tuen määrällä olevan negatiivinen yhteys oppilaiden oppimistuloksiin. Tarjotun tuen määrä selitti 18 % oppilaiden oppimistulosten vaihtelusta. Tarjotun tuen muotojen, eli symbolisen ja kuvitetun vihjeen, oppilaan lähtötason ja oppimistulosten välillä ei havaittu olevan yhteyttä kaksisuuntaista varianssianalyysiä käyttämällä.Hypoteesi, jonka mukaan heikomman lähtötason oppilaat olisivat hyötyneet oppimispelistä enemmän, hylättiin.Lisäksi oppilaiden matemaattisen kiinnostuksen määrä ei ollut yhteydessä oppimistuloksiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa käyttämällä.
Tutkimus osoittaa, että oppimispelit edistävät peruskoululaisten murtolukujen oppimista merkittävästi. Kuitenkin oppimistuloksiin vaikuttavien elementtien, kuten tarjotun tuen eri muotojen jatkoselvitys on tärkeätä, jotta suosiotaan kasvattaneista oppimispeleistä voidaan muotoilla mahdollisimman hyödyllisiä eri tasoisille ja ikäisille oppilaille.
Tutkimukseen osallistujat (N = 76) pelasivat digitaalista oppimispeliä, jossa he harjoittelivat murtolukuja lukualueella 0–3.Tutkittavat jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen ryhmä sai pelissä symbolisen vihjeen ja toinen ryhmä kuvitetun vihjeen virheen tehtyään. Pelaajat saivat tarjottua tukea adaptiivisesti. Tutkimus toteutettiin koeasetelmana ja osallistujat vastasivat alku- ja lopputesteihin, joiden avulla mitattiin pelin tuottamia oppimisvaikutuksia. Lisäksi oppilaiden kiinnostusta matematiikan oppimista kohtaan selvitettiin Likert-asteikollisilla kysymyksillä.
Wilcoxonin merkkitesti osoitti, että oppimispelin oppimisvaikutus oli merkittävä. Tämä tuki asetettua hypoteesia. Riippumattomien otosten t-testillä ja Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimella havaittiin tarjotun tuen määrällä olevan negatiivinen yhteys oppilaiden oppimistuloksiin. Tarjotun tuen määrä selitti 18 % oppilaiden oppimistulosten vaihtelusta. Tarjotun tuen muotojen, eli symbolisen ja kuvitetun vihjeen, oppilaan lähtötason ja oppimistulosten välillä ei havaittu olevan yhteyttä kaksisuuntaista varianssianalyysiä käyttämällä.Hypoteesi, jonka mukaan heikomman lähtötason oppilaat olisivat hyötyneet oppimispelistä enemmän, hylättiin.Lisäksi oppilaiden matemaattisen kiinnostuksen määrä ei ollut yhteydessä oppimistuloksiin Spearmanin järjestyskorrelaatiokerrointa käyttämällä.
Tutkimus osoittaa, että oppimispelit edistävät peruskoululaisten murtolukujen oppimista merkittävästi. Kuitenkin oppimistuloksiin vaikuttavien elementtien, kuten tarjotun tuen eri muotojen jatkoselvitys on tärkeätä, jotta suosiotaan kasvattaneista oppimispeleistä voidaan muotoilla mahdollisimman hyödyllisiä eri tasoisille ja ikäisille oppilaille.