"Kaikki on semmosia kun on" : Yleisopetuksen oppilaiden kokemuksia inkluusiosta ja erilaisuudesta

Abstract

Erilaisuuden tarkastelu, sen arvostaminen sekä erilaisuuteen vastaaminen ovat pidemmän aikaa muodostuneet yhä tärkeämmiksi kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Koulutuksen kentällä erilaisuuteen ja erilaisiin tuen tarpeisiin on pyritty vastaamaan erityisopetuksen kehittämisellä ja inkluusiolla. Inklusiivisella kasvatuksella pyritään järjestämään kaikille oppilaille tasa-arvoista ja osallistavaa koulutusta ja kasvatusta. Kuitenkin lasten kokemuksia inkluusiosta on tutkittu Suomessa verrattain vähän ja tutkimustuloksille lasten näkökulmasta on tarvetta. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää haastattelujen avulla kahdeksan kuudesluokkalaisen kokemuksia inkluusiosta ja erilaisuudesta. Kokemuksia inkluusiosta tarkasteltiin selvittämällä oppilaiden kokemuksia eri inkluusion osa-alueista: koulun aikuisista ja tuesta, inklusiivisesta opetuksesta ja tehtävistä, erilaisista oppilaista, työrauhasta, ilmapiiristä sekä inkluusion syvemmästä ulottuvuudesta eli yhteenkuuluvuudesta, osallisuudesta ja hyvinvoinnista. Tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia heillä on inklusiivisessa luokassa opiskelemisesta sekä miten oppilaat kokevat inkluusion näkyvän heidän omassa koulunkäynnissään ja kouluviihtyvyydessään. Myös kokemuksia oppilaiden erilaisuudesta tarkasteltiin keskustelemalla erilaisuudesta ihmisinä ja oppilaina. Tutkimusaineisto kerättiin ensisijaisesti kahdeksalla puolistrukturoidulla teemahaastattelulla sekä toissijaisesti havainnoimalla. Aineisto kerättiin yhdellä kuudennella luokalla tammikuussa 2022. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jonka tieteenfilosofiset lähtökohdat ovat fenomenologis-hermeneuttiset ja jonka tutkimusstrategiassa on fenomenologian lisäksi etnografian ja tapaustutkimuksen piirteisyyttä. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla. Tutkimuksen tuloksista oli tulkittavissa, että kaikki haastateltavat suhtautuivat sekä inkluusioon että erilaisuuteen pääasiassa neutraalisti. Neutraaleilla kokemuksilla tarkoitan sitä, etteivät aiheet herättäneet haastateltavissa selkeästi myönteisiä tai kielteisiä tunteita, vaan asiat koettiin hyvin tavanomaisina. Inkluusion kohdalla myönteisimmät kokemukset liittyivät usean aikuisen läsnäoloon ja luokassa viihtymiseen. Kriittisemmät suhtautumiset ja huolenaiheet kokemuksissa liittyivät kaikkien oppilaiden riittävään tuen saantiin sekä työrauhaan. Työrauhan ongelmat eivät kuitenkaan havainnoinnin perusteella olleet täysin perusteltavissa luokan inklusiivisuudella. Oppilaiden erilaisuuden kokemuksissa näyttäytyi myönteisiä kokemuksia esimerkiksi erilaisuuden mielenkiintoisuudesta ja arvostettavuudesta sekä vastaavasti kriittistä suhtautumista ja huolta erilaisuuden hyväksynnästä ja inkluusion syvästä ulottuvuudesta: luokan ilmapiiristä ja koko luokan yhteenkuuluvuudesta. Oppilaiden vastauksissa oli paljon yksilöllistä vaihtelua ja sekä positiivista että kriittistä suhtautumista, mutta tyttöjen vastauksissa oli kokonaisuudessaan nähtävillä enemmän pohtivaa ja kriittistä otetta.