"Olisipa osannut ennakoida, mitä on tulossa": Adoptioperheiden kokemuksia tuen tarpeista adoptiolapsen ollessa murrosiässä
Valovaara-Annola, Sonja (2022)
Valovaara-Annola, Sonja
2022
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273936
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273936
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan adoptioperheiden kokemuksia tuen tarpeista adoptiolapsen ollessa murrosiässä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia kokemuksia adoptiovanhemmilla on avusta ja tuesta sekä niiden saamisesta niin murrosikäiselle adoptiolapselleen, itselleen kuin koko heidän perheelleen. Lisäksi tämän tutkielman tavoitteena on selvittää adoptiovanhempien toiveita ja ehdotuksia avun ja tuen saamiseksi adoptiolapsen murrosiän aikaan. Tutkielman teoreettisessa osuudessa tarkastellaan adoptioprosessia, murrosikäisen adoptiolapsen identiteetin rakentumista, adoptiovanhemmuutta sekä tukijärjestelmiä, joita adoptioperheillä on avun ja tuen saamiseksi. Tutkimusaineiston muodostavat viisi adoptiovanhemman haastattelua. Vanhempien kuvaukset pohjautuivat yhteensä seitsemän kansainvälisesti adoptoidun lapsen murrosiän kokemuksiin. Lapset olivat saapuneet Suomeen vuosina 2002–2007. Tutkielman tutkimusote on laadullinen ja metodologinen viitekehys muodostuu fenomenologis-hermeneuttisesta suuntauksesta. Tutkimuksen aineisto on analysoitu aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.
Tutkimus osoittaa, kuinka adoptiovanhemmilta tarvitaan aktiivisuutta, jotta adoptiolapselle sekä koko perheelle mahdollistuu riittävä tuki. Palveluiden piiristä varhaisin tuki kaikille lapsille oli tullut koulusta. Jos koulusta saatu tuki osoittautui lapselle riittämättömäksi, olivat vanhemmat itse päätyneet olemaan yhteydessä lastensuojeluun lisätuen saamiseksi. Vanhempien kokemukset avun ja tuen saamisesta lasten- ja nuorisopsykiatriasta olivat kaksijakoiset. Toiset olivat saaneet sieltä tuen nopeasti. Toiset puolestaan eivät tuntuneet saavan vanhempien aktiivisuudesta huolimatta tarpeisiin vastaavaa palvelua. Vanhemmat kuvailivat kohdanneensa erilaisia haasteita palvelurakenteista johtuvista syistä. Tällaisia olivat esimerkiksi palveluiden vapaaehtoisuus, niukat resurssit sekä työntekijöiden vaihtuvuus. Ylipäätään palveluiden piirissä haasteeksi muodostui adoptiotiedon ja -ymmärryksen puute. Vanhempien kertomuksissa ilmeni paljon kuvailua omaan vanhemmuuteen liittyen. Siinä merkitykselliseksi osoittautui vanhempien omat voimavarat, tarve psykiatriselle ymmärrykselle sekä läheisiltä ja vertaisilta saatu tuki. Vanhempien toiveet ja ehdotukset avun ja tuen saamiseksi liittyivät vahvasti osaaviin ammattilaisiin sekä toimiviin ja joustaviin palvelurakenteisiin.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että adoptioymmärrystä ja -tietoutta tarvitaan paljon lisää peruspalveluista lähtien. Vanhemmat kertoivat peräänkuuluttaneen perus- ja erityispalveluiden ammattilaisilta ymmärrystä lapsen adoptiotaustaan liittyen. Konkreettisesti sitä ei ollut kuitenkaan saatu, vaan adoptiotietämyksen jakaminen ammattilaisille jäi vanhempien tehtäväksi. Toiseksi keskeiseksi johtopäätökseksi osoittautui tarve psykiatrisen ymmärryksen saamiselle. Vanhemmilla oli hyvin suuri tarve ymmärtää murrosikäisen adoptiolapsen mielen maailmaa ja tämän tueksi he kaipasivat vahvasti psykiatrisen ymmärryksen saamista. Tulosten perusteella ylipäätään psykiatrian palveluiden saamista niin lapselle kuin vanhemmalle ei koettu helpoksi, vaan apua ja tukea päädyttiin hakemaan muiden palveluiden piiristä, kuten lastensuojelusta tai kolmannelta sektorilta. Tulosten perusteella keskeisimmäksi johtopäätökseksi muodostui tarve kehittää adoption jälkeistä tukea. Vanhemmat kuvasivat, kuinka murrosikäisen adoptiolapsen tuen tarpeita pohtiessa oli hyvin haastavaa selvittää, mikä johtuu adoptiosta ja sen myötä mahdollisesti tapahtuneesta traumatisoitumisesta, mikä puolestaan on ikätasoon kuuluvaa. Adoptiolasten kasvaessa palveluita on tarpeen kehittää vastaamaan yhä paremmin adoptioperheiden muuttuviin tuen tarpeisiin. This Master’s Thesis examine the support needs of adoptive families during the puberty of adopted child Thesis aims to understand the experiences adoptive parents have had on the support received for themselves, adopted child and for their whole family. In addition, the objective is to understand hopes and proposals adoptive parents may have for support during the puberty of adopted child. Theorethical part of the document presents adoption process, formation of the adopted child’s identity during puberty, adoptive parenthood and support systems available for adoptive families. Research data consists of five adoptive parent interviews covering in total of seven internationally adopted children during 2002–2007. Research was qualitative based on phenomenological hermeneutics method. Data analysis was done by using data driven content analysis.
Thesis shows how proactive approach is essential for adoptive parents in order to receive adequate support. Support typically commence in school and continues in social care through parents initiative if necessary. Parents experiences for help and support received from children and youth psychiatrists were two-fold. Others had received quick response, however others did not receive adequate services despite parents own active requests. Parents described that they faced variety of challenges to receive services due to structural reasons. These related to e.g. inadequate resources, voluntary nature of services and employee turnover. In general, lack of understanding special needs of adopted children was stressed by the parents. Parents also described in the interviews that their own parenthood, capabilites and support from close ones were important. Main development areas raised by parents related to improving adoption skills and increasing flexibility in service structures.
Thesis conclude that increasing specific adoption awareness within service providers is clearly needed. Parents had also raised this when requesting services, however often parents needed to share adoption knowledge to service providers. Another conclusion was the need for receiving psychiatric support. Adoptive parents had strong willingness to understand their child during puberty and therefore needed psychiatric support. Interviews showed, however that it was not straightforward to receive psychiatric support. Often parents needed to reach childcare or private sector to get services they needed. Main conclusion was clear need to develop post adoption services. Several parents described the difficulties to identify whether adopted child’s problems were driven by early childhood traumas or age related issues. For this reason, it is important to develop services that fit for adopted children and their families changing situations when adopted children grow towards adulthood.
Tutkimus osoittaa, kuinka adoptiovanhemmilta tarvitaan aktiivisuutta, jotta adoptiolapselle sekä koko perheelle mahdollistuu riittävä tuki. Palveluiden piiristä varhaisin tuki kaikille lapsille oli tullut koulusta. Jos koulusta saatu tuki osoittautui lapselle riittämättömäksi, olivat vanhemmat itse päätyneet olemaan yhteydessä lastensuojeluun lisätuen saamiseksi. Vanhempien kokemukset avun ja tuen saamisesta lasten- ja nuorisopsykiatriasta olivat kaksijakoiset. Toiset olivat saaneet sieltä tuen nopeasti. Toiset puolestaan eivät tuntuneet saavan vanhempien aktiivisuudesta huolimatta tarpeisiin vastaavaa palvelua. Vanhemmat kuvailivat kohdanneensa erilaisia haasteita palvelurakenteista johtuvista syistä. Tällaisia olivat esimerkiksi palveluiden vapaaehtoisuus, niukat resurssit sekä työntekijöiden vaihtuvuus. Ylipäätään palveluiden piirissä haasteeksi muodostui adoptiotiedon ja -ymmärryksen puute. Vanhempien kertomuksissa ilmeni paljon kuvailua omaan vanhemmuuteen liittyen. Siinä merkitykselliseksi osoittautui vanhempien omat voimavarat, tarve psykiatriselle ymmärrykselle sekä läheisiltä ja vertaisilta saatu tuki. Vanhempien toiveet ja ehdotukset avun ja tuen saamiseksi liittyivät vahvasti osaaviin ammattilaisiin sekä toimiviin ja joustaviin palvelurakenteisiin.
Tutkimuksen johtopäätöksinä voidaan todeta, että adoptioymmärrystä ja -tietoutta tarvitaan paljon lisää peruspalveluista lähtien. Vanhemmat kertoivat peräänkuuluttaneen perus- ja erityispalveluiden ammattilaisilta ymmärrystä lapsen adoptiotaustaan liittyen. Konkreettisesti sitä ei ollut kuitenkaan saatu, vaan adoptiotietämyksen jakaminen ammattilaisille jäi vanhempien tehtäväksi. Toiseksi keskeiseksi johtopäätökseksi osoittautui tarve psykiatrisen ymmärryksen saamiselle. Vanhemmilla oli hyvin suuri tarve ymmärtää murrosikäisen adoptiolapsen mielen maailmaa ja tämän tueksi he kaipasivat vahvasti psykiatrisen ymmärryksen saamista. Tulosten perusteella ylipäätään psykiatrian palveluiden saamista niin lapselle kuin vanhemmalle ei koettu helpoksi, vaan apua ja tukea päädyttiin hakemaan muiden palveluiden piiristä, kuten lastensuojelusta tai kolmannelta sektorilta. Tulosten perusteella keskeisimmäksi johtopäätökseksi muodostui tarve kehittää adoption jälkeistä tukea. Vanhemmat kuvasivat, kuinka murrosikäisen adoptiolapsen tuen tarpeita pohtiessa oli hyvin haastavaa selvittää, mikä johtuu adoptiosta ja sen myötä mahdollisesti tapahtuneesta traumatisoitumisesta, mikä puolestaan on ikätasoon kuuluvaa. Adoptiolasten kasvaessa palveluita on tarpeen kehittää vastaamaan yhä paremmin adoptioperheiden muuttuviin tuen tarpeisiin.
Thesis shows how proactive approach is essential for adoptive parents in order to receive adequate support. Support typically commence in school and continues in social care through parents initiative if necessary. Parents experiences for help and support received from children and youth psychiatrists were two-fold. Others had received quick response, however others did not receive adequate services despite parents own active requests. Parents described that they faced variety of challenges to receive services due to structural reasons. These related to e.g. inadequate resources, voluntary nature of services and employee turnover. In general, lack of understanding special needs of adopted children was stressed by the parents. Parents also described in the interviews that their own parenthood, capabilites and support from close ones were important. Main development areas raised by parents related to improving adoption skills and increasing flexibility in service structures.
Thesis conclude that increasing specific adoption awareness within service providers is clearly needed. Parents had also raised this when requesting services, however often parents needed to share adoption knowledge to service providers. Another conclusion was the need for receiving psychiatric support. Adoptive parents had strong willingness to understand their child during puberty and therefore needed psychiatric support. Interviews showed, however that it was not straightforward to receive psychiatric support. Often parents needed to reach childcare or private sector to get services they needed. Main conclusion was clear need to develop post adoption services. Several parents described the difficulties to identify whether adopted child’s problems were driven by early childhood traumas or age related issues. For this reason, it is important to develop services that fit for adopted children and their families changing situations when adopted children grow towards adulthood.