Varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä lastensuojelu: luokanopettajaopiskelijoiden kokemuksia tarvittavista taidoista koulumaailmassa
Vauto, Teea (2022)
Vauto, Teea
2022
Kasvatustieteiden kandidaattiohjelma - Bachelor´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-10
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273915
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273915
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää luokanopettajaopiskelijoiden ajatuksia siitä, millaisia taitoja he kokevat tarvitsevansa varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun prosesseissa. Tutkimus pyrki myös selvittämään, kokivatko luokanopettajaopiskelijat omaavansa näitä taitoja. Tutkimuksen aineisto kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla, joka kohdistettiin yli kolme vuotta kasvatustieteitä opiskelleille luokanopettajaopiskelijoille. Tutkimuksen aineisto analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisempaan kirjallisuuteen varhaisesta puuttumisesta ja ennaltaehkäisevästä lastensuojelusta. Varhainen puuttuminen on ollut kouluissa enemmän puheenaiheena 2000-luvun alussa, jolloin myös uusin lastensuojelulaki on tullut voimaan. Uuden lastensuojelulain tavoitteena oli siirtää lastensuojelun painotus varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisevään työhön, jota olisi valmius antaa kaikissa kunnan peruspalveluissa, kuten kouluissa. Nykyään varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä lastensuojelu nähdään enemmän koulun oppilashuollon tehtävänä ja tavallisen luokanopettajan rooli prosesseissa riippuu paljolti koulun käytänteistä sekä opettajan omasta mielenkiinnosta.
Tutkimuksen avulla selvisi, että luokanopettajaopiskelijat kokevat tarvitsevansa erilaisia tiedollisia ja vuorovaikutuksellisia taitoja varhaisen puuttumisen prosesseissa. Tiedollisia taitoja olivat oppilaantuntemus, tiedot toimintatavoista ja yhteistyötahoista sekä tieto siitä, koska huoleen tulee puuttua. Vuorovaikutuksellisia taitoja olivat vuorovaikutus-, yhteistyö- ja tunnetaidot sekä rohkeus puuttua. Tiedollisia- ja vuorovaikutuksellisia taitoja koettiin tarvitsevan yhtä paljon ja vastaajat mainitsivat molempien kategorioiden taitoja tarvittavan prosessien eri vaiheissa. Aineistosta selvisi, että suurin osa vastaajista koki omaavansa näitä taitoja jokseenkin riittävästi. Kuitenkin kysyttäessä osaisiko toimia lastensuojelullisia toimia vaativassa tilanteessa, useampi koki omat taitonsa riittämättömiksi ja turvautuisi kollegan, esihenkilön, oppilashuollon tai muun yhteistyötahon ammattitaitoon. Tutkimuksen tuloksista selvisi myös monen kokevan, että varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun prosesseissa tarvittavat taidot karttuvat kokemuksen myötä.
Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aikaisempaan kirjallisuuteen varhaisesta puuttumisesta ja ennaltaehkäisevästä lastensuojelusta. Varhainen puuttuminen on ollut kouluissa enemmän puheenaiheena 2000-luvun alussa, jolloin myös uusin lastensuojelulaki on tullut voimaan. Uuden lastensuojelulain tavoitteena oli siirtää lastensuojelun painotus varhaiseen puuttumiseen ja ennaltaehkäisevään työhön, jota olisi valmius antaa kaikissa kunnan peruspalveluissa, kuten kouluissa. Nykyään varhainen puuttuminen ja ennaltaehkäisevä lastensuojelu nähdään enemmän koulun oppilashuollon tehtävänä ja tavallisen luokanopettajan rooli prosesseissa riippuu paljolti koulun käytänteistä sekä opettajan omasta mielenkiinnosta.
Tutkimuksen avulla selvisi, että luokanopettajaopiskelijat kokevat tarvitsevansa erilaisia tiedollisia ja vuorovaikutuksellisia taitoja varhaisen puuttumisen prosesseissa. Tiedollisia taitoja olivat oppilaantuntemus, tiedot toimintatavoista ja yhteistyötahoista sekä tieto siitä, koska huoleen tulee puuttua. Vuorovaikutuksellisia taitoja olivat vuorovaikutus-, yhteistyö- ja tunnetaidot sekä rohkeus puuttua. Tiedollisia- ja vuorovaikutuksellisia taitoja koettiin tarvitsevan yhtä paljon ja vastaajat mainitsivat molempien kategorioiden taitoja tarvittavan prosessien eri vaiheissa. Aineistosta selvisi, että suurin osa vastaajista koki omaavansa näitä taitoja jokseenkin riittävästi. Kuitenkin kysyttäessä osaisiko toimia lastensuojelullisia toimia vaativassa tilanteessa, useampi koki omat taitonsa riittämättömiksi ja turvautuisi kollegan, esihenkilön, oppilashuollon tai muun yhteistyötahon ammattitaitoon. Tutkimuksen tuloksista selvisi myös monen kokevan, että varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisevän lastensuojelun prosesseissa tarvittavat taidot karttuvat kokemuksen myötä.