Vanhempien kokemukset hyvinvoinnista koronakeväänä: Lapsiperheiden hyvinvointi ja arjen järjestäminen koronapandemian alkuvaiheessa
Hussa, Petra (2022)
Hussa, Petra
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-17
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273860
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204273860
Tiivistelmä
Keväällä 2020 monien lapsiperheiden elämässä tapahtui muutoksia covid-19-pandemian seurauksena. Tuolloin suomalaiset kokivat reilun kahden kuukauden mittaisen poikkeustilan, jolloin otettiin käyttöön useita toimenpiteitä ja suosituksia. Lapsiperheisiin kohdistuvia toimenpiteitä olivat esimerkiksi suositus hoitaa lapset mahdollisuuksien mukaan kotona. Tämän lisäksi koulutilat suljettiin ja lähiopetus korvattiin etäopetuksella. Samaan aikaan myös suositeltiin työssäkäyvien siirtymistä etätöihin. Näin ollen valtaosa peruskouluikäisestä lapsista siirtyi etäopetukseen kuten myös monen lapsiperheen vanhemman työpiste siirtyi kotiin. Osalla töiden teko kuitenkin jatkui työpaikalla.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata porilaisten peruskouluikäisten lasten vanhempien hyvinvoinnin kokemuksia arjessa koronapandemian alkuvaiheessa keväällä 2020. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä lapsiperheiden hyvinvoinnista Suomessa poikkeuksellisen ajanjakson aikana; miten poikkeusaika ja siihen kytkeytyvät rajoitukset määrittävät lapsiperheiden arkea ja mitkä tekijät tekevät siitä riskialttiin perheen hyvinvoinnille tai vastaavasti mitkä tekijät ovat tuoneet myönteisiä kokemuksia. Tutkimus pohjautuu yhteiskuntatieteiden yhteen keskeisimmistä tehtävistä tarkastella, mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat hyvinvointiin ja mitä muutoksia meidän tulisi yhteiskunnassa tehdä, jotta kaikilla olisi todelliset mahdollisuudet terveyteen ja hyvinvointiin.
Tutkielman aineisto on kerätty osana Porin yliopistokeskuksessa tehtävää Perheet ja korona-arki – uudelleen asemoitunut työ, koulu ja sosiaalinen ympäristö ongelmien lähteenä ja ratkaisujen resurssina -tutkimusta toukokuussa 2020. Perheiltä kysyttiin avoimilla kysymyksillä, miten korona on vaikuttanut heidän arkeensa. Tähän tutkimukseen aineisto on rajattu työssäkäyviin vanhempiin, joilla on samassa kotitaloudessa asuva työssäkäyvä puoliso. Näin ollen aineisto koostuu yhteensä 257 vastauksesta. Aineiston analyysissä on hyödynnetty tutkimusmenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Keskeisenä viitekehyksenä tässä yhteydessä toimii HLDB-malli (having-loving-doing-being), joka korostaa näkemykseni mukaan hyvinvoinnin moniulotteista luonnetta. Teoriatausta toimii siis analyysin apuna, mutta aineistoa lähestytään aineistolähtöisesti, jolloin jää tilaa vanhempien omakohtaisille kokemuksille.
Sisällönanalyysin tuloksena aineistosta nousi keskeisenä esille kolme suurempaa teemaa: sopeutuminen ja joustavuus, koti monitoimitilana sekä sosiaaliset suhteet ja niiden rajaaminen. Ensimmäinen teema jakautui kolmeen osaan, jotka ovat etätyön ristiriitaisuus, työn joustot ja joustamattomuudet sekä valmiudet ja resurssit korona-arkeen sopeutumiseen ja toinen teema kahteen osaan, jotka ovat kotonolo ja lisääntyneet kotityöt sekä vapaa-aika ja perheen yhteinen tekeminen. Aineistoni valossa tutkimani ilmiö näyttäytyy monimuotoisena, mutta ei kuitenkaan ylivoimaisena haasteena, vaikka toki haasteitakin oli. Haasteet liittyivät ansiotyön ja lasten etäkoulun yhteensovittamiseen, jolloin keskeisinä arjen käytäntöinä nousivat esiin sopeutuminen ja joustavuus. Myönteiset kokemukset taas kytkeytyivät perhe-elämään, erityisesti kiireettömyyteen, perhekeskeisyyteen ja lempeämpään suhtautumiseen kiireisenä pidetyn arjen keskellä.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on kuvata porilaisten peruskouluikäisten lasten vanhempien hyvinvoinnin kokemuksia arjessa koronapandemian alkuvaiheessa keväällä 2020. Tavoitteena on lisätä ymmärrystä lapsiperheiden hyvinvoinnista Suomessa poikkeuksellisen ajanjakson aikana; miten poikkeusaika ja siihen kytkeytyvät rajoitukset määrittävät lapsiperheiden arkea ja mitkä tekijät tekevät siitä riskialttiin perheen hyvinvoinnille tai vastaavasti mitkä tekijät ovat tuoneet myönteisiä kokemuksia. Tutkimus pohjautuu yhteiskuntatieteiden yhteen keskeisimmistä tehtävistä tarkastella, mitkä tekijät mahdollisesti vaikuttavat hyvinvointiin ja mitä muutoksia meidän tulisi yhteiskunnassa tehdä, jotta kaikilla olisi todelliset mahdollisuudet terveyteen ja hyvinvointiin.
Tutkielman aineisto on kerätty osana Porin yliopistokeskuksessa tehtävää Perheet ja korona-arki – uudelleen asemoitunut työ, koulu ja sosiaalinen ympäristö ongelmien lähteenä ja ratkaisujen resurssina -tutkimusta toukokuussa 2020. Perheiltä kysyttiin avoimilla kysymyksillä, miten korona on vaikuttanut heidän arkeensa. Tähän tutkimukseen aineisto on rajattu työssäkäyviin vanhempiin, joilla on samassa kotitaloudessa asuva työssäkäyvä puoliso. Näin ollen aineisto koostuu yhteensä 257 vastauksesta. Aineiston analyysissä on hyödynnetty tutkimusmenetelmänä teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Keskeisenä viitekehyksenä tässä yhteydessä toimii HLDB-malli (having-loving-doing-being), joka korostaa näkemykseni mukaan hyvinvoinnin moniulotteista luonnetta. Teoriatausta toimii siis analyysin apuna, mutta aineistoa lähestytään aineistolähtöisesti, jolloin jää tilaa vanhempien omakohtaisille kokemuksille.
Sisällönanalyysin tuloksena aineistosta nousi keskeisenä esille kolme suurempaa teemaa: sopeutuminen ja joustavuus, koti monitoimitilana sekä sosiaaliset suhteet ja niiden rajaaminen. Ensimmäinen teema jakautui kolmeen osaan, jotka ovat etätyön ristiriitaisuus, työn joustot ja joustamattomuudet sekä valmiudet ja resurssit korona-arkeen sopeutumiseen ja toinen teema kahteen osaan, jotka ovat kotonolo ja lisääntyneet kotityöt sekä vapaa-aika ja perheen yhteinen tekeminen. Aineistoni valossa tutkimani ilmiö näyttäytyy monimuotoisena, mutta ei kuitenkaan ylivoimaisena haasteena, vaikka toki haasteitakin oli. Haasteet liittyivät ansiotyön ja lasten etäkoulun yhteensovittamiseen, jolloin keskeisinä arjen käytäntöinä nousivat esiin sopeutuminen ja joustavuus. Myönteiset kokemukset taas kytkeytyivät perhe-elämään, erityisesti kiireettömyyteen, perhekeskeisyyteen ja lempeämpään suhtautumiseen kiireisenä pidetyn arjen keskellä.