Äidin päihdetaustan ja traumakokemusten vaikutus äidin vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen
Nokelainen, Amanda (2022)
Nokelainen, Amanda
2022
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204263769
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204263769
Tiivistelmä
Äidin ja lapsen välisestä varhaisesta vuorovaikutuksesta on runsaasti tutkimustietoa ja sen tiedetään vaikuttavan pitkälle lapsen sosioemotionaaliseen ja kognitiiviseen kehitykseen. Nykyisten tutkimusten valossa ei kuitenkaan tiedetä, mitkä tekijät varhaisessa vuorovaikutussuhteessa välittävät äidin hoivakäyttäytymisen vaikutuksia lapselle. Uuden tutkimussuunnan tähän tarjoaa vuorovaikutussignaalien ennustettavuuden tutkimus. Tutkimussuunta on vielä suhteellisen tuore, mutta aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu äidin ennustettavan hoivakäyttäytymisen olevan yhteydessä lapsen suotuisaan kognitiiviseen kehitykseen. Äidin päihdetausta ja traumaattiset kokemukset luovat puolestaan suuria riskejä varhaiselle vuorovaikutussuhteelle ja myöhemmälle lapsen kehitykselle. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää äidin päihdetaustan ja traumaattisten kokemusten vaikutuksia vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 55 äiti-lapsi-paria. Äideistä osa oli päihdetaustaisia (n = 23) ja osa vertailuryhmän äitejä (n = 32). Päihdetaustaiset äidit osallistuivat tutkimukseen päihde- ja mielenterveysongelmiin erikoistuneen neuvolan kautta ja vertailuryhmän äidit kunnallisten neuvoloiden kautta. Tutkimus toteutettiin lapsen ollessa 2-vuotias. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta arvioitiin Maternal Sensory Behavior Coding Scheme -mittarilla. Äidin traumakokemuksia mitattiin Traumatic Antecedents Questionnaire -kyselylomakkeella. Tutkimuksen oletusten vastaisesti äidin päihdetausta ei ollut yhteydessä vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen. Myöskään äidin traumakokemukset eivät oletusten vastaisesti olleet yhteydessä vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen. Päihdetaustalla ja traumakokemuksilla ei havaittu olevan yhdysvaikutusta vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin eroja päihdetaustaisten ja vertailuryhmän äitien välillä traumakokemuksissa. Päihdetaustaiset äidit raportoivat runsaampia traumakokemuksia vaillejäämisen, emotionaalisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan sekä muiden traumojen alaluokkien osalta.
Tämä tutkimus tuotti uutta tietoa vuorovaikutussignaalien ennustettavuudesta ja sen taustatekijöistä. Tulevissa tutkimuksissa olisi tärkeä tarkastella vuorovaikutussignaalien ennustettavuuden yhteyttä muihin varhaisen vuorovaikutuksen mittareihin, jotta varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen osa-alueista saataisiin laaja ymmärrys. Varhaisen vuorovaikutuksen monipuolinen ymmärrys mahdollistaisi perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten kohdentavan ja suuntaavan interventioita oikea-aikaisesti. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta olisi tärkeä tutkia myös muiden lasta hoivaajien, kuten isien osalta.
Tutkimukseen osallistui yhteensä 55 äiti-lapsi-paria. Äideistä osa oli päihdetaustaisia (n = 23) ja osa vertailuryhmän äitejä (n = 32). Päihdetaustaiset äidit osallistuivat tutkimukseen päihde- ja mielenterveysongelmiin erikoistuneen neuvolan kautta ja vertailuryhmän äidit kunnallisten neuvoloiden kautta. Tutkimus toteutettiin lapsen ollessa 2-vuotias. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta arvioitiin Maternal Sensory Behavior Coding Scheme -mittarilla. Äidin traumakokemuksia mitattiin Traumatic Antecedents Questionnaire -kyselylomakkeella. Tutkimuksen oletusten vastaisesti äidin päihdetausta ei ollut yhteydessä vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen. Myöskään äidin traumakokemukset eivät oletusten vastaisesti olleet yhteydessä vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen. Päihdetaustalla ja traumakokemuksilla ei havaittu olevan yhdysvaikutusta vuorovaikutussignaalien ennustettavuuteen. Tutkimuksessa havaittiin kuitenkin eroja päihdetaustaisten ja vertailuryhmän äitien välillä traumakokemuksissa. Päihdetaustaiset äidit raportoivat runsaampia traumakokemuksia vaillejäämisen, emotionaalisen, fyysisen ja seksuaalisen väkivallan sekä muiden traumojen alaluokkien osalta.
Tämä tutkimus tuotti uutta tietoa vuorovaikutussignaalien ennustettavuudesta ja sen taustatekijöistä. Tulevissa tutkimuksissa olisi tärkeä tarkastella vuorovaikutussignaalien ennustettavuuden yhteyttä muihin varhaisen vuorovaikutuksen mittareihin, jotta varhaisesta vuorovaikutuksesta ja sen osa-alueista saataisiin laaja ymmärrys. Varhaisen vuorovaikutuksen monipuolinen ymmärrys mahdollistaisi perheiden kanssa työskentelevien ammattilaisten kohdentavan ja suuntaavan interventioita oikea-aikaisesti. Vuorovaikutussignaalien ennustettavuutta olisi tärkeä tutkia myös muiden lasta hoivaajien, kuten isien osalta.