A corpus-based study on the use of the progressive form in advanced learner Englishes

Abstract

Tämä tutkielma tarkastelee englannin kielen progressiivia eli kestomuotoa edistyneiden englannin opiskelijoiden kirjoitetussa kielessä. Progressiivi, eli be-apuverbi yhdistettynä pääverbin partisiipin preesensiin (ing-muotoon) on usein nähty hankalana muotona englannin kielen oppijoille sen monien merkityksien ja käyttötarkoitusten takia. Tutkimuksissa on havaittu, että muut kuin äidinkieliset puhujat käyttävät muotoa eri tavoin, esim. enemmän tai eri yhteyksissä, kuin äidinkieliset puhujat. Tässä tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan muodon käyttöä englannin kielen opiskelijoiden keskuudessa vertailemalla eri äidinkielisiä oppijaryhmiä.

Tutkimuksen aineiston muodostaa International Corpus of Learner English (ICLE) -korpuskokoelman suomen, saksan ja espanjan oppijaryhmien osiot. Korpukset sisältävät englantia ylemmällä keskitasolla ja edistyneellä tasolla puhuvien opiskelijoiden kirjoittamia esseitä. Analyysissä tarkastellaan progressiivin yleisyyttä sekä eri pääverbien käyttöä progressiivimuodossa kussakin osakorpuksessa. Progressiivisissa käytettyjen verbien tyyppejä ja käyttöyhteyksiä tarkastellaan lisäksi tarkemmin semanttisen luokittelun avulla.

Analyysin tulokset osoittavat, että korpusten välillä on kohtalaisia eroja progressiivin yleisyydessä sekä eri pääverbien käyttöasteissa. Suomalaiset opiskelija käyttivät progressiivia vähemmän kuin espanjan äidinkieliset, mutta eri progressiivissa käytettyjen verbien määrä oli suurempi. Nämä erot voidaan mahdollisesti selittää kirjoitusten genre-, tyyli- ja aihepiirieroilla tai opiskelijoiden taitotasoon liittyvillä tekijöillä. Vastaavasti eroja eri pääverbien käytössä, erityisesti saksan äidinkielisten ja muiden oppijaryhmien välillä, voi selittää mm. tyyliseikat kuten tekstien kerronnallinen tyyli tai muodollisuuden taso. Progressiivisten pääverbien semanttinen luokittelu paljasti kuitenkin myös joitakin mielenkiintoisia eroavaisuuksia espanjan kielen oppijaryhmän ja muiden oppijaryhmien välillä. Eräissä verbiluokissa espanjan äidinkieliset puhujat käyttivät progressiivia statiivikonteksteissa, mikä on yleisesti nähty epätyypillisenä käyttönä äidinkielisten keskuudessa. Tätä tulosta voidaan mahdollisesti selittää siirtovaikutuksella (transfer) oppijan äidinkielestä, sillä espanja, toisin kuin suomi ja saksa, on aspektikieli, jossa kestomuotoa voidaan helpommin käyttää statiivikonteksteissa.

Tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia siitä, että useiden tekijöiden, kuten tekstin genren ja aiheen, opiskelijan taitotason sekä äidinkielen siirtovaikutuksen, voidaan nähdä vaikuttavan progressiivin käyttöön. Tutkimuksessa esitettiin pohdintoja näiden tekijöiden mahdollisesta vaikutuksesta tuloksissa esitettyihin eroavaisuuksiin progressiivin yleisyydessä, eri verbien käyttöasteissa sekä eri verbityypeissä. Muuttujien tarkempi kontrollointi, esim. tekstien aiheen rajaus, voisi auttaa tulevaisuudessa muiden tekijöiden, esim. siirtovaikutuksen vaikutuksen luotettavammassa havainnoinnissa. Lisätutkimusta tarvitaan myös, jotta voidaan selvittää, mitkä tekijät, esim. äidinkielen piirteistä mahdollisesti ohjaavat oppijan valintaa progressiivisen ja yksinkertaisen, ei-progressiivisen aspektin välillä.