Henkilöstön hyvinvoinnin ja suorituskyvyn yhteys organisaatiotasolla

Abstract

Kiinnostus hyvinvointiin on organisaatiotasolla kasvanut viime vuosina merkittävästi. Se voi organisaation johdon näkökulmasta olla kuitenkin ongelmallinen käsite, sillä organisaation suorituskyvyllä on vaikutus henkilöstön hyvinvointiin. Koska hyvinvoinnin tavoittelu on eettisesti oikein ja koska organisaatio voi saada kestävää kilpailuetua hyvinvoivista työntekijöistä, kannattaa organisaation johdon pyrkiä henkilöstönsä parempaan hyvinvointiin. Ajankohtaisuuden lisäksi aihe on merkittävä, sillä se liittyy jokaisen yrityksen toimintaan. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten henkilöstön hyvinvoinnin ja suorituskyvyn välinen suhde näyttäytyy organisaatiokontekstissa ja miten suorituskykyä voidaan johtaa niin, että myös hyvinvoinnin edistäminen on mahdollista. Tutkimus suoritettiin kirjallisuuskatsauksena alan tutkimukseen. Työ jakaantuu kahteen osaan siten, että ensimmäisessä kahdessa luvussa käsitellään hyvinvoinnin ja suorituskyvyn sekä niiden johtamisen teoreettinen tausta. Jälkimmäiset kaksi lukua muodostavat kirjallisuustutkimusosan, jossa käsitellään systemaattisesti analysoitu kirjallisuusaineisto. Luvussa 4 käsitellään aineistossa esiintyneet henkilöstön hyvinvoinnin ja suorituskyvyn keskeiset vaikutussuhteet ja luvussa 5 pyritään vastaamaan aineiston perusteella siihen, miten suorituskykyä ja hyvinvointia voidaan johtaa saavuttaen molemminpuolisia hyötyjä. Tutkimuksen tulosten perusteella henkilöstön hyvinvoinnin ja suorituskyvyn välillä on positiivisia ja negatiivisia vaikutussuhteita. Tätä kahtiajakoa selittää epälineaarisuuden malli, josta voidaan päätellä, että molemmat vuorovaikutussuhteet ovat mahdollisia riippuen esimerkiksi henkilöstöjohtamisen toimeenpanosta. Tulosten perusteella on mahdollista, että oikeanlaisilla johtamiskäytännöillä voidaan organisaatiossa saavuttaa molemminpuolisia hyötyjä hyvinvoinnin ja suorituskyvyn välillä. Tämän mahdollisuus paranee, kun organisaation sisäinen kommunikaatio ja luottamus ovat hyvällä tasolla. Hyvinvoinnin ja suorituskyvyn vaikutussuhteen tutkimuksesta puuttuu johdonmukainen viitekehys, jonka kehittämiseen voitaisiin jatkotutkimuksessa keskittyä.