Yhteisöllisyyden rakentuminen lyhytkestoisessa etäkoulutuksessa: Case Työterveyslaitos

Abstract

Yhteisöllisyyden käsite on laaja ja tarve sen tutkimiselle erilaisissa konteksteissa on tunnistettu. Koulutusryhmissä yhteisöllisyyden rakentuminen on oleellista, sillä se edesauttaa oppimista. Koulutusten etätoteutukset ovat yleistyneet, joten yhteisöllisyyttä täytyy rakentaa uusilla tavoilla. Tämän tutkielman tavoitteena on ymmärtää yhteisöllisyyden roolia lyhytkestoisessa etäkoulutuksessa ja sitä kautta rajata yhteisöllisyyden käsitettä. Yhteisöllisyyden roolia selvitettiin kysymällä, millä keinoilla vuorovaikutusta rakennetaan, millainen vuorovaikutus rakentaa yhteisöllisyyttä ja mitä merkityksiä yhteisöllisyyden kokemukselle annetaan lyhytkestoisessa etäkoulutuksessa.

Tutkielma toteutettiin tapaustutkimuksena Työterveyslaitoksen Työsuojelupäällikön perustieto -etäkoulutuksesta. Aineisto koostui yhdeksän osallistujan ja kahden kouluttajan haastatteluista. Haastatteluaineiston tukena käytettiin koulutustilanteiden systemaattista havainnointia, jossa koulutuksessa esitettyjä puheenvuoroja kategorisoitiin yhteisöllisyyden rakentumisen näkökulmasta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin.

Tulokset antavat tietoa siitä, että yhteisöllisyys rakentuu vuorovaikutuksessa, ja siksi vuorovaikutuksen syntyminen on tärkeää. Koulutuksessa tunnistettiin sekä vuorovaikutuksen syntymistä edistäviä että jarruttavia tekijöitä. Kaikki vuorovaikutus ei kuitenkaan rakenna yhteisöllisyyttä, vaan vuorovaikutuksen täytyy edistää yhteisöllisyyden ulottuvuuksia, eli ryhmään identifioitumista, luottamuksen rakentumista, sosiaalisen pääoman muodostumista sekä kuulumisen tunnetta. Luottamuksen rakentuminen toteutui näistä parhaiten, ja sillä koettiin olevan suuri merkitys myös koulutuksen onnistumisen kannalta. Sosiaalisen pääoman muodostumista ja kuulumisen tunnetta ilmeni koulutuksessa vaihtelevasti. Identifioitumista ei kuitenkaan koettu juuri ollenkaan. Yhteisöllisyyttä ei koettu vahvana, sillä kaikki yhteisöllisyyden ulottuvuudet eivät toteutuneet. Yhteisöllisyyttä ei pidetty myöskään merkityksellisenä, sillä koulutukselta odotettiin vain perustietojen oppimista. Identifioitumisen puuttuminen koettiin kuitenkin oppimista haittaavaksi tekijäksi.

Yhteisöllisyyttä ei pidetty tärkeänä, mutta yhteisöllisyyden ulottuvuuksien toteutumisen koettiin vaikuttavan siihen, miten paljon koulutuksesta saa irti. Tämä ristiriita kertoo siitä, että yhteisöllisyyden käsitettä ei ehkä täysin ymmärretty. Vaikka yhteisöllisyys edesauttaa oppimista, on etäkoulutuksen kontekstissa syytä pohtia, kannattaako resursseja ohjata yhteisöllisyyden rakentamiseen. Vaihtoehtoisesti voisi olla mielekkäämpää edesauttaa vuorovaikutuksen syntymistä ja luottamuksen rakentumista, joilla koettiin olevan suurempi merkitys koulutuksen onnistumisen kannalta.