Two different school realities within one city: Resources and social capital at primary school according to teachers

Abstract

Urban socioeconomic segregation in growing cities is accelerating phenomenon in contemporary Finland. As a result of urban segregation, socioeconomic advantages and disadvantages accumulate in certain areas within the cities. Ethnic segregation, which refers to the concentration of migrants in low-income areas, is closely tied to urban segregation. Consequently, people's realities differentiate, the risk of inheritance of intergenerational disadvantage increases, and the sense of social cohesion deteriorates. Recent studies have reported worrying results on differences in learning outcomes between schools in Finnish cities. The motivation for this thesis stems from a desire to understand how school operating environments vary in socioeconomically differentiated areas and to recognize the role and functions of social capital in schools. This masters’ thesis aims to understand the significance of urban segregation from the primary school’s perspective and contribute to the studies of the sociology of education and urban segregation. The topic was approached by identifying the role of social capital in schools’ social relationships in terms of resources. The study aimed to answer following research question; What is the role of social capital in understanding the resources of schools in high and low SES areas? This thesis is part of the Nordic Unequal Childhood -project, and the research material was collected as part of the project in 2019. The research material consists of thematic interviews collected from 13 teachers. The research was carried out using the research strategy of a comparative case study and is based on the method of theory-driven content analysis, relying on James Coleman´s (1988) theory of social capital.

The results indicate that despite the goals of the Finnish education system striving for equal starting points, teaching can be organised in quite differentiated environments. Shortages in resources were reported in both schools, which became apparent through experiences of excessive workload and understaffing. In addition, interviewees reported a lack of resources to get help with children’s long-term health problems. However, the findings suggest that the resource needs at the school located in the low-income neighbourhood were significantly broader. Interviews revealed that support was needed not only for the gaps mentioned above but also for the severe behavioural problems of children and support for families. Besides these, help was needed in the classroom for multilingual teaching situations and sometimes to control discipline. Indeed, the interviews concluded that the operating environments in both schools reflected the socioeconomic characteristics of the area, either facilitating or challenging the work of the school community and teachers. Results show that social capital builds in close connection to the operating environments of the schools and their resources and was therefore very different between the schools under study. In school in high socioeconomic status area the close social structure of the community resulted in a high level of trust and internalised norms guiding the activities of community members. Adults in the community maintained effective information channels that contributed to the smooth running of daily school life. Strong intergenerational closure was identified in the social relations of the school, which enabled the collective socialisation of children and the effective monitoring of children both at school and in leisure. In school in low socioeconomic status area open social structure of the area was identified, and it was characterised by a low level of trust and a lack of effective behavioural norms. Besides this, the lack of effective information channels among adults in the community resulted as lack of intergenerational closure. However, the research results show that social capital that goes beyond Colemans’ (1988) concept was formed in the social relations of the school community; community resilience,and social capital based on operating in a heterogeneous environment. The results of the thesis bring not only light to the resource needs connected to the school areas but also open the discussion towards critical educational research by focusing the contextual nature of social capital.

Kasvukaupunkien sisällä tapahtuva alueellinen eriytyminen on kasvava ilmiö tämän päivän Suomessa. Alueellisen eriytymisen seurauksena sosioekonominen hyvä- ja huono-osaisuus kasaantuu tietyille alueille kasvattaen riskiä ylisukupolvisen huono-osaisuuden periytymiselle. Urbaaniin segregaatioon liittyy tiiviisti etninen segregaatio, jolla viitataan maahan muuttaneiden muuttamiseen tietyille matalan tulotason alueille. Kehityksen seurauksena ihmisten todellisuudet ja elämismaailmat erkaantuvat toisistaan, riski ylisukupolvisen huono-osaisuuden periytymiselle kasvaa ja yhteiskunnallinen yhteenkuuluvuudentunne rapautuu. Viimeaikaiset tutkimukset ovat raportoineet huolestuttavia tuloksia kaupungeissa sijaitsevien koulujen välisistä eroista oppimisen tuloksissa. Voidaankin olettaa, että urbaanin segregaation seurauksena alueen palvelut, kuten koulut, päätyvät organisoimaan toimintaansa varsin erilaisissa toimintaympäristöissä. Tutkielman motivaatio nousee kiinnostuksesta ymmärtää, kuinka koulujen toimintaympäristöt eroavat sosioekonomisesti eriytyneillä alueilla, ja tunnistaa sosiaalisen pääoman roolia ja funktiota kouluissa. Tavoitteena on ymmärtää urbaanin segregaation merkitystä peruskoulun kontekstissa, ja tutkielma antaa kontribuutionsa kasvatussosiologian ja urbaanin segregaation tutkimuksen piiriin. Aihetta lähestytään identifioimalla koulun piirin sosiaalisissa suhteissa muodostuvan sosiaalisen pääoman roolia suhteessa resursseihin. Tutkimuksessa vastataan seuraavaan kysymykseen: Mikä on sosiaalisen pääoman rooli korkean ja matalan sosioekonomisen statuksen koulujen resurssien ymmärtämisessä? Tutkielma on osa pohjoismaista Unequal Childhood -projektia, ja tutkimusaineisto on kerätty osana hanketta vuonna 2019. Aineisto koostuu 13 opettajalta kerätyistä teemahaastatteluista. Tutkimus on toteutettu vertailevan tapaustutkimuksen tutkimusstrategialla ja teoriaohjaavaa sisältöanalyysia hyödyntäen James Colemanin (1988) sosiaalisen pääoman teoriaan nojaten.

Tuloksista selviää, että suomalaisen koulutussysteemin tasavertaisiin lähtökohtiin pyrkivistä tavoitteista huolimatta opetusta organisoidaan varsin erilaisissa ympäristöissä. Molemmissa kouluissa raportoitiin puutteellisista resursseista, jotka tulivat näkyväksi liiallisena työmääränä sekä liian vähäisenä henkilöstönä. Lisäksi haastateltavat raportoivat resurssipulasta avun saamiseksi lasten pitkäaikaisiin terveysongelmiin. Tulokset kuitenkin kertovat, että resurssitarpeet olivat huomattavasti laajempia heikomman sosioekonomisen statuksen alueen koulussa. Tukea tarvittiin edellisten lisäksi paitsi lasten vakaviin käytösongelmiin ja perheille, myös monikielisiin opetustilanteisiin ja luokkatilanteiden rauhoittamiseen. Haastatteluiden perusteella voidaan päätellä, että molempien koulujen toimintaympäristöissä peilautuvat alueen sosioekonomiset piirteet, joko helpottaen tai haastaen kouluarkea. Koulun piirin sosiaalinen pääoma muodostuu tiiviissä suhteessa koulun toimintaympäristöön ja sen resursseihin, ja onkin hyvin erilaista koulujen välillä. Korkean sosioekonomisen statuksen alueen koulun sosiaalisia suhteita leimaavat suljetun yhteisön mahdollistama korkea luottamuksen taso ja yhteisön jäsenien toimintaa ohjaavat sisäistetyt normit. Yhteisön aikuisten ylläpitämät tehokkaat informaatiokanavat edesauttavat kouluarjen sujuvuutta. Koulun piirin sosiaalisissa suhteissa on havaittavissa vahva ylisukupolvinen sulkeutuneisuus, mahdollistaen lasten kollektiivisen sosialisaation sekä lasten tehokkaan monitoroimisen niin koulussa kuin vapaa-ajallakin. Matalan sosioekonomisen statuksen alueen yhteisön avoin sosiaalinen rakenne tulee näkyväksi matalana luottamuksen tasona ja tehokkaiden käyttäytymisnormien puutteena. Yhteisön aikuisten välisten informaatiokanavien puutteen vuoksi ylisukupolvista suljettua rakennetta ei muodostunut. Tulokset kuitenkin osoittavat, että ennalta-arvaamattoman ja heterogeenisen kouluyhteisön sosiaalisissa suhteissa muodostuva sosiaalinen pääoma ylittää Colemanin (1988) konseptin tullen näkyväksi yhteisön resilienssinä sekä yhteisön jäsenten kykynä toimia heterogeenisissä ympäristöissä. Tulokset havainnollistavat paitsi alueellisesti määrittyviä koulujen resurssitarpeita, myös avaavat keskustelua kriittisen koulutustutkimuksen suuntaan kiinnittämällä huomiota sosiaalisen pääoman kontekstisidonnaiseen luonteeseen.