Hyvinvointia harrastamisesta: Vanhempien kokemuksia Harrastava koululainen -hankkeen toiminnasta osana lapsen hyvinvointia

Abstract

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia Harrastava koululainen -hankkeeseen osallistuneiden lasten vanhempien kokemuksia toiminnasta ja lapsen hyvinvoinnista osana harrastustoimintaa. Tutkimuksen aihe nousi tarpeesta ymmärtää koulun järjestämän harrastustoiminnan merkitystä lasten hyvinvoinnille. Jokaisella lapsella on oikeus sivistykseen, kulttuuriin ja vapaa-ajan toimintaan. Koulun tehtävä on tukea lapsen hyvinvointia. Tasa-arvo ei kuitenkaan toteudu ja hyvinvointi on polarisoitunutta. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien saavuttaminen edellyttää systemaattista kehittämistyötä, jotta kaikenlaisista taustoista tulevat lapset pääsevät osaksi harrastustoimintaa. On olennaista kuulla kaikkien eri toimijoiden kokemuksia, ja tietää, mikä vanhempien kokemusten mukaan hidastaa koulun järjestämään harrastustoimintaan osallistumista. Tutkimusaiheen valintaan vaikutti myös hankkeen toive saada vanhempien kokemuksia esille ja tarve saada toiminnalle lisää näkyvyyttä. Tutkimuksessa on käsitteellistetty lapsen hyvinvointia nojautuen Jaana Minkkisen hyvinvointimalliin ja ihmiskuvaan, jonka mukaan lapsi on fyysispsyykkis-sosiaalinen kokonaisuus, joka elää vuorovaikutuksessa ympäröivän maailman kanssa keskellä kulttuuria ja siinä esiintyviä vaikutteita. Koulun järjestämä harrastustoiminta nähdään osana valtion rahoittamaa lapsen hyvinvointia tukevaa toimintaa, jossa tavoitteena on tarjota tasa-arvoinen mahdollisuus kaikille lapsille maksuttomaan harrastukseen koulupäivän yhteydessä. Tutkimuksen aineisto kerättiin helmi-huhtikuun aikana 2022. Aineisto koostui kuuden vanhemman teemahaastattelusta, joissa he kertoivat kokemuksiaan toiminnasta. Tutkimuksessa metodologisena viitekehyksenä toimi fenomenologinen tieteenfilosofia ja aineiston analyysina käytettiin teoriaohjaavaa sisällönanalyysia teemoittelua apuna käyttäen. Tutkimus osoitti, että vanhemmat kokivat toiminnan positiiviseksi kokonaisuudeksi, mutta myös kehitettävää löytyi erityisesti tiedottamisessa ja perheiden saavutettavuudessa. Toiminta koettiin merkityksellisenä niin oman kuin kaikkien muiden lasten kannalta. Kokemuksista nousi esiin viisi eri teemaa, joita tarkasteltiin lähemmin: käytännön järjestelyt, merkitys omalle perheelle, merkitys lapselle, kerhotarjonta ja tasa-arvoisuus. Tulokset myös osoittivat, että toiminta on onnistunut tukemaan ja lisäämään lapsen hyvinvointia. Haastatteluista nousi esiin kokemuksia, jotka olivat yhteyksissä hyvinvointimallin ulottuvuuksiin. Hyvinvoinnin lisääntyminen näkyi kokemuksissa sosiaalisten taitojen vahvistumisena, mielekkäänä tekemisenä ja uuden oppimisena, turvallisuutena, tasa-arvoisuutena, mahdollisuutena liikkua ja itsetunnon vahvistumisena.