Maahanmuuttaneiden nuorten osallisuus ja toimijuus peruskoulussa ja nuorena aikuisena

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia Suomeen muuttaneiden nuorten osallisuutta peruskoulussa sekä heidän toimijuuttaan nuorena aikuisena. Tutkielmani pyrkii vastaamaan siihen, miten maahanmuuttaneiden nuorten osallisuutta ja toimijuutta voitaisiin tukea niin peruskouluaikana kuin muuten suomalaisessa yhteiskunnassa. Tutkielman teoreettisen viitekehyksen muodostavat kotoutumista, koulutuksen moninaisuutta sekä osallisuutta ja toimijuutta koskevat tieteelliset keskustelut. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysia hyödyntäen.

Tutkielman aineisto koostuu kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastateltavat ovat 18–27-vuotiaita maahanmuuttaneita nuoria, jotka ovat muuttaneet Suomeen joko kesken peruskouluajan tai varhaislapsuudessaan. Heistä viisi on miehiä, kolme naisia. Haastateltavat ovat kotoisin Afganistanista, Iranista, Turkista, Somaliasta tai Sudanista.

Peruskoulussa kokemukset osallisuudesta ja kuulumisesta sekä vaikuttamismahdollisuuksista ovat keskeisiä. Vaikka nuoret kertoivat pääasiassa löytäneensä tärkeitä ihmisiä ympärilleen, oli heistä osa kokenut itsensä ulkopuoliseksi ja erilaiseksi valtaväestöön nähden. Etenkin tytöt olivat tulleet peruskouluaikanaan kiusatuiksi, mikä oli osaltaan lisännyt ulkopuolisuudentunnetta. Nuoret kertoivat opettajilta saamastaan tuesta sekä korostivat tasavertaisia mahdollisuuksiaan suhteessa valtaväestöön, mutta siitä huolimatta kertoivat kohdanneensa eriarvoistavia käytäntöjä erityisesti opinto-ohjauksen yhteydessä. Nuorista oli tehty heidän taustoihinsa perustuvia olettamuksia ja osaa oli ohjattu ikään kuin helpoilta tuntuviin vaihtoehtoihin nuorten omia toiveita kuulematta. Tutkielmani nostaa esiin koulumaailmassa edelleen vaikuttavia rasistisia käytäntöjä. Nuoret ovat olleet eriarvoisessa asemassa siinäkin mielessä, etteivät heidän vanhempansa tunne suomalaista koulutusjärjestelmää kovin hyvin. Osa nuorista on kuitenkin saanut vanhemmiltaan emotionaalista tukea ja kannustusta, toiset taas kertoivat itse kannatelleensa perhettään. Tutkielmani nostaa esille myös kolmannen sektorin tekemän nuorisotoiminnan tärkeyden niin kannustavien sanojen kuin konkreettisen avun muodossa.

Haastateltavien toimijuus nuorena aikuisena näyttää aineiston valossa vahvalta. He ovat kaikki joko työelämässä tai opiskelevat, ja heidän luottamuksensa omia taitojaan kohtaan on vankka. Nuoret ovat oppineet myöhäismodernin yhteiskunnan vaatimusten tapaan korostamaan sitä, miten onnistuminen on heistä itsestään kiinni. Heillä on vertailukohtanaan muut maat, ja heidän puheissaan korostuu kiitollisuus Suomen tarjoamia mahdollisuuksia kohtaan siitäkin huolimatta, ettei heitä ole aina kohdeltu reilusti. Konstruktionistisesta näkökulmasta tuloksia voidaan tulkita niin, että nuoret tietävät, miten heidän odotetaan puhuvan, eivätkä ne välttämättä kerro koko totuutta siitä, miten asiat ovat. Peruskouluaikaiset osallisuuden kokemukset ovat merkittäviä niin kotoutumisen kuin uuteen yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Osallisuuden luodessa toimijuudelle pohjan, vaikuttavat kokemukset myös nuorten tulevaisuuden suunnitelmiin. Tutkielmani nostaa esiin opinto-ohjaukseen liittyviä epäkohtia, samalla kuitenkin korostaen ohjauksen tärkeyttä Suomeen muuttaneiden nuorten kohdalla. Järjestelmän ollessa vanhemmille vieras, nousee opinto-ohjauksen rooli keskeiseksi. Ohjauksen tulisi olla yksilölähtöisempää, mihin on kiinnitettävä erityistä huomiota uuden oppivelvollisuuslain astuttua voimaan. Tutkielmani nostaa esille lisäksi kodin ja koulun välisen yhteistyön sekä kolmannen sektorin tekemän nuorisotoiminnan tärkeyden uuteen järjestelmään ja suomalaiseen yhteiskuntaan kotoutumisessa.