Opettajapystyvyyden rakentuminen suomalaisessa luokanopettajankoulutuksessa
Valtonen, Sanni (2022)
Valtonen, Sanni
2022
Kasvatuksen ja yhteiskunnan tutkimuksen maisteriohjelma - Master´s Programme in Educational Studies
Kasvatustieteiden ja kulttuurin tiedekunta - Faculty of Education and Culture
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204263649
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204263649
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, kuinka opintojen eteneminen luokanopettajankoulutuksessa on yhteydessä opettajapystyvyyden kehitykseen. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, minkälaisia opettajapystyvyyden ryhmiä Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoista löytyy. Opettajapystyvyyttä lähestyttiin Tscahnnen-Moranin, Woolfolk Hoyn ja Hoyn (1998) viitekehyksessä, jossa opettajapystyvyys on jaettu opetusmenetelmien, luokanhallinnan ja oppilaiden sitouttamisen opettajapystyvyyteen.
Tutkimusaineistona käytettiin Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoilta kerättyä aineistoa, joka kerättiin osana KOPTUKE Inquiry -tutkimushanketta. Tutkimuksen mittarina käytettiin OSTES eli Ohio State Teacher Efficacy Scale -mittaria (Tschannen-Moran & Woolfolk Hoy, 2001) ja tutkimusotos koostui alkuvaiheen (N = 52) eli vuonna 2021 aloittaneista luokanopettajaopiskelijoista sekä myöhemmän vaiheen (N = 53) eli pääasiassa maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoista. Aineisto analysointiin SPSS-ohjelmiston avulla käyttäen faktorianalyysia, Mann-Whitneyn U-testiä sekä k-keskiarvoklusterianalyysia.
Tutkimuksentulokset osoittivat, että opintojen eteneminen oli yhteydessä opetusmenetelmien opettajapystyvyyden kasvuun, mutta ei luokanhallinnan ja oppilaiden sitouttamisen opettajapystyvyyden kehitykseen. Lisäksi tutkimuksessa löydettiin kolme opettajapystyvyyden ryhmää Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoilla. Heikon opettajapystyvyyden ryhmä koostui pääasiassa alkuvaiheen opiskelijoista, keskiverron opettajapystyvyyden ryhmässä korostuivat myöhemmän vaiheen opiskelijat ja vahvan opettajapystyvyyden ryhmä koostui sekä alkuvaiheen että myöhemmän vaiheen opiskelijoista.
Tutkimustulokset herättivät huolen opettajankoulutuksen puutteellisuudesta vahvistaa tulevien opettajien opettajapystyvyyttä luokanhallinnan sekä oppilaiden sitouttamisen osalta. Toisaalta tutkimustulosten perusteella opettajankoulutus vaikutti pystyvän kehittämään opiskelijoiden opetusmenetelmien opettajapystyvyyttä, joka oli aloittelevien opettajaopiskelijoiden heikoin opettajapystyvyyden osa-alue. Tutkimus loi myös lisätietoa siitä, miten opettajapystyvyys näyttäytyy suomalaisen opettajankoulutuksen kontekstissa. Tutkimuksen rajoitteita ja jatkotutkimusehdotuksia käsitellään tutkimuksen lopussa. This study aims to find how teacher studies are related to the development of teacher self-efficacy (TSE). In addition this study explores which types of groups of TSE are found in the pre-service primary teachers, at Tampere University. TSE was approached using framework by Tschannen-Moran, Woolfolk Hoy and Hoy (1998) in which TSE is seen consisting of TSE in instructional strategies, classroom management and student engagement.
The data was collected from pre-service primary teachers from Tampere University as a part of KOPTUKE Inquiry research. Ohio State Teacher Efficacy Scale (OSTES; Tschannen-Moran & Woolfolk Hoy, 2001) was used and the sample consisted of early state (N = 52) and later stage (N = 53) teacher students. The data was analyzed with SPSS programme using factor analysis, Mann-Whitney U-test and k-means cluster analysis.
The results indicate that teacher studies are related to the development of TSE in instructional strategies but not in classroom management nor student engagement. In addition three groups of TSE were found from pre-service primary teachers in Tampere University. The weak TSE group consisted mainly of early-stage students, in the mediocre TSE group later stage students were emphasized, and the strong TSE group consisted of both early and later stage students.
The results raised concerns about the lack of preparation on TSE in classroom management and student engagement in teacher education. On the contrary, based on the results of this study teacher education was able to develop TSE in instructional strategies, which was also the weakest dimension of TSE in early-stage students. The study was able to show how TSE appears in the context of Finnish teacher education. The limits and suggestions for further research are discussed.
Tutkimusaineistona käytettiin Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoilta kerättyä aineistoa, joka kerättiin osana KOPTUKE Inquiry -tutkimushanketta. Tutkimuksen mittarina käytettiin OSTES eli Ohio State Teacher Efficacy Scale -mittaria (Tschannen-Moran & Woolfolk Hoy, 2001) ja tutkimusotos koostui alkuvaiheen (N = 52) eli vuonna 2021 aloittaneista luokanopettajaopiskelijoista sekä myöhemmän vaiheen (N = 53) eli pääasiassa maisterivaiheen luokanopettajaopiskelijoista. Aineisto analysointiin SPSS-ohjelmiston avulla käyttäen faktorianalyysia, Mann-Whitneyn U-testiä sekä k-keskiarvoklusterianalyysia.
Tutkimuksentulokset osoittivat, että opintojen eteneminen oli yhteydessä opetusmenetelmien opettajapystyvyyden kasvuun, mutta ei luokanhallinnan ja oppilaiden sitouttamisen opettajapystyvyyden kehitykseen. Lisäksi tutkimuksessa löydettiin kolme opettajapystyvyyden ryhmää Tampereen yliopiston luokanopettajaopiskelijoilla. Heikon opettajapystyvyyden ryhmä koostui pääasiassa alkuvaiheen opiskelijoista, keskiverron opettajapystyvyyden ryhmässä korostuivat myöhemmän vaiheen opiskelijat ja vahvan opettajapystyvyyden ryhmä koostui sekä alkuvaiheen että myöhemmän vaiheen opiskelijoista.
Tutkimustulokset herättivät huolen opettajankoulutuksen puutteellisuudesta vahvistaa tulevien opettajien opettajapystyvyyttä luokanhallinnan sekä oppilaiden sitouttamisen osalta. Toisaalta tutkimustulosten perusteella opettajankoulutus vaikutti pystyvän kehittämään opiskelijoiden opetusmenetelmien opettajapystyvyyttä, joka oli aloittelevien opettajaopiskelijoiden heikoin opettajapystyvyyden osa-alue. Tutkimus loi myös lisätietoa siitä, miten opettajapystyvyys näyttäytyy suomalaisen opettajankoulutuksen kontekstissa. Tutkimuksen rajoitteita ja jatkotutkimusehdotuksia käsitellään tutkimuksen lopussa.
The data was collected from pre-service primary teachers from Tampere University as a part of KOPTUKE Inquiry research. Ohio State Teacher Efficacy Scale (OSTES; Tschannen-Moran & Woolfolk Hoy, 2001) was used and the sample consisted of early state (N = 52) and later stage (N = 53) teacher students. The data was analyzed with SPSS programme using factor analysis, Mann-Whitney U-test and k-means cluster analysis.
The results indicate that teacher studies are related to the development of TSE in instructional strategies but not in classroom management nor student engagement. In addition three groups of TSE were found from pre-service primary teachers in Tampere University. The weak TSE group consisted mainly of early-stage students, in the mediocre TSE group later stage students were emphasized, and the strong TSE group consisted of both early and later stage students.
The results raised concerns about the lack of preparation on TSE in classroom management and student engagement in teacher education. On the contrary, based on the results of this study teacher education was able to develop TSE in instructional strategies, which was also the weakest dimension of TSE in early-stage students. The study was able to show how TSE appears in the context of Finnish teacher education. The limits and suggestions for further research are discussed.