Z-sukupolven työn imu ja sitä tuottavat työn voimavarat : Vertaileva tutkimus sukupolven vaikutuksesta työhyvinvointiin

Abstract

Tämä tutkimus käsittelee Z-sukupolven, vuosina 1991–2001 syntyneiden nuorten aikuisten, työn imua, sitä tuottavia työn voimavaroja sekä työn imun ja työn voimavarojen yhteyttä. Tutkimus on luonteeltaan vertaileva; siinä verrataan Z-sukupolvea vanhempien sukupolvien (s. 1954–1990) ryhmään. Tutkimuksessa kartoitetaan Z-sukupolven työn imun ja työn voimavarojen tasoa verrattuna vanhempien sukupolvien ryhmään sekä selvitetään, onko sukupolvella omaa vaikutusta tai yhteisvaikutusta testattujen voimavarojen kanssa työn imuun. Tutkimuskysymyksiä ovat: 1. Vaikuttaako sukupolvi työn voimavarojen ja työn imun yhteyteen? 2. Millaiset työn voimavarat tuottavat työn imua Z-sukupolven työntekijälle verrattuna vanhempien sukupolvien työntekijöihin?

Tutkimus on kvantitatiivinen ja siinä hyödynnetään työ- ja elinkeinoministeriön Työolobarometri 2019 -aineistoa. Työolobarometri on suomalainen vuosittain toteutettu pitkittäistutkimus, joka tutkii suomalaisen työelämän laatua ja kehittymistä palkansaajien näkökulmasta. Tutkimuksen perusjoukkona on suomenkieliset 18–64-vuotiaat palkansaajat, jotka työskentelevät säännöllisesti vähintään 10 tuntia viikossa. Työn voimavaroista tutkitaan esimiehen tukea, vaikuttamismahdollisuuksia työhön sekä työssäoppimista. Aineisto analysoidaan testaamalla ryhmien välisiä keskiarvoeroja työn imussa riippumattomien otosten t-testillä, ristiintaulukoimalla työn voimavarojen vastausjakaumia ja testaamalla sukupolven riippuvuutta voimavaroihin x2-riippumattomuustestillä sekä testaamalla sukupolven ja työn voimavarojen oma- ja yhteisvaikutusta työn imuun kaksisuuntaisella varianssianalyysillä.

Tutkimuksen tulosten mukaan vastaajien työn imu oli keskimäärin hyvällä tasolla, mutta siitä ei löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja Z-sukupolven ja muiden sukupolvien ryhmän välillä. Työn voimavaroista esimiehen tuki ja oppimismahdollisuudet olivat molemmilla ryhmillä yleisesti hyvällä tasolla, vaikuttamismahdollisuudet olivat puolestaan molemmilla ryhmillä keskimäärin huonommalla tasolla. Z-sukupolven työssäoppiminen ja vaikuttamismahdollisuudet työtahtiin olivat tilastollisesti merkitsevästi paremmalla tasolla kuin muiden sukupolvien ryhmän. Esimiehen tuesta, vaikuttamismahdollisuuksien summasta sekä vaikuttamisesta työtehtävien sisältöön, työtehtävien jakamiseen tai paikkoihin, joissa työtä tehdään, ei löytynyt kuitenkaan eroja ryhmien väliltä. Tulosten mukaan sukupolvella ei ollut yhteisvaikutusta työn imuun testattujen voimavarojen kanssa. Sukupolvella ei ollut myöskään omavaikutusta työn imuun, mutta kaikilla testatuilla työn voimavaroilla oli positiivinen omavaikutus työn imuun. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa yleisesti nuoren Z-sukupolven työhyvinvoinnista sekä työn imusta ja työn voimavaroista, joita ei ole juurikaan tutkittu aiemmin.

Tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan esittää, että mahdollinen sukupolvien erilaisuus ei ilmene työn voimavarojen ja työn imun välisessä suhteessa. Vaikka Z-sukupolven työssäoppiminen oli parempaa kuin vanhempien sukupolvien, työn imun taustalla vaikuttavat kuitenkin monet erilaiset tekijät, eivätkä korkeammat voimavarat siten välttämättä johda korkeampaan työn imun tasoon.

Tutkimuksella voidaan nähdä olevan myös käytännön hyötyä paitsi työhyvinvoinnin ja HR:n parissa työskenteleville mutta myös yleisesti esihenkilöille ja työntekijöille. Panostamalla työn voimavaroihin voidaan yleisesti lisätä kaikenikäisten työntekijöiden työn imua, millä olisi positiivisia vaikutuksia niin työntekijöille kuin heidän työpaikoilleen. Esimiehen tuki ja kannustus on tärkeää kaikille työntekijöille sukupolvesta riippumatta ja sillä on positiivinen yhteys työn imuun. Antamalla työntekijöille mahdollisuuksia oppia ja vaikuttaa työhönsä voidaan lisätä heidän työn imuaan.