Ihanteellisia tyttöuhreja ja häivytettyä väkivaltaa : Diskurssianalyysi Helsingin Sanomien vuosien 1991 ja 2018 raiskausuutisoinnista
Salmela, Rebekka (2022)
Salmela, Rebekka
2022
Viestinnän monitieteinen kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Multidisciplinary Communication Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-16
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204263645
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204263645
Tiivistelmä
Tämän tutkielman tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja Helsingin Sanomien raiskauksia käsittelevistä jutuista löytyy vuosilta 1991 ja 2018. Diskurssien kautta lukijalle syntyy kuva siitä, millainen on oikea raiskausrikos ja millaisia niiden tekijät ja uhrit ovat. Niille, jotka eivät ole itse kokeneet seksuaalista väkivaltaa, media saattaa olla ainoa tapa saada tietoa aiheesta.
Tarkastelen myös, onko vuosien 1991 ja 2018 diskurssien välillä mahdollisia yhteiskunnan muutoksia heijastelevia eroavaisuuksia. Tällaisilla muutoksilla tarkoitan Me too -kampanjan leviämistä, monia naisten asemaa vahvistavia lakimuutoksia ja raiskausrikosten ilmoitusherkkyyden kasvua. Muutokset kertovat siitä, että raiskausrikoksiin suhtaudutaan yhteiskunnassa yhä tiedostavammin ja avoimemmin. Lisäksi tavoitteena on selvittää, kierrätetäänkö vai kumotaanko aineiston jutuissa raiskausmyyttejä. Raiskausmyytit ovat virheellisiä mutta vakiintuneita uskomuksia, jotka vaikuttavat suuresti siihen, millaisena oikea raiskausrikos nähdään.
Tutkielman aineistona on Helsingin Sanomien raiskauksia käsitteleviä juttuja vuosilta 1991 ja 2018. Aineiston rajaamiseksi sisällytin aineistoon vain kotimaan osastolla julkaistuja juttuja. Vuodelta 1991 mukana on 18 juttua ja vuodelta 2018 mukana on 25 juttua.
Perustin analyysini löyhästi Norman Fairclough’n ajatuksille kriittisestä diskurssianalyysistä. Lisäksi jaottelin aineiston yksittäistapauksista kertoviin pikku- uutisiin ja pidempiin juttuihin. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että pikku-uutisista löytyvät väkivallan häivytysdiskurssi, ideaaliuhridiskurssi ja toiseuttamisdiskurssi. Pidemmistä jutuista löytyvät valistusdiskurssi ja kritiikkidiskurssi. Koska samat diskurssit löytyvät molemmilta tutkittavilta vuosilta, voidaan päätellä, että raiskausten esitystavat eivät ole huomattavasti muuttuneet vuosien 1991 ja 2018 välillä. Aineistosta on havaittavissa sekä raiskausmyyttien vahvistamista että kumoamista. Vahvistamista esiintyy kuitenkin kumoamista enemmän.
Tarkastelen myös, onko vuosien 1991 ja 2018 diskurssien välillä mahdollisia yhteiskunnan muutoksia heijastelevia eroavaisuuksia. Tällaisilla muutoksilla tarkoitan Me too -kampanjan leviämistä, monia naisten asemaa vahvistavia lakimuutoksia ja raiskausrikosten ilmoitusherkkyyden kasvua. Muutokset kertovat siitä, että raiskausrikoksiin suhtaudutaan yhteiskunnassa yhä tiedostavammin ja avoimemmin. Lisäksi tavoitteena on selvittää, kierrätetäänkö vai kumotaanko aineiston jutuissa raiskausmyyttejä. Raiskausmyytit ovat virheellisiä mutta vakiintuneita uskomuksia, jotka vaikuttavat suuresti siihen, millaisena oikea raiskausrikos nähdään.
Tutkielman aineistona on Helsingin Sanomien raiskauksia käsitteleviä juttuja vuosilta 1991 ja 2018. Aineiston rajaamiseksi sisällytin aineistoon vain kotimaan osastolla julkaistuja juttuja. Vuodelta 1991 mukana on 18 juttua ja vuodelta 2018 mukana on 25 juttua.
Perustin analyysini löyhästi Norman Fairclough’n ajatuksille kriittisestä diskurssianalyysistä. Lisäksi jaottelin aineiston yksittäistapauksista kertoviin pikku- uutisiin ja pidempiin juttuihin. Analyysin pohjalta voidaan todeta, että pikku-uutisista löytyvät väkivallan häivytysdiskurssi, ideaaliuhridiskurssi ja toiseuttamisdiskurssi. Pidemmistä jutuista löytyvät valistusdiskurssi ja kritiikkidiskurssi. Koska samat diskurssit löytyvät molemmilta tutkittavilta vuosilta, voidaan päätellä, että raiskausten esitystavat eivät ole huomattavasti muuttuneet vuosien 1991 ja 2018 välillä. Aineistosta on havaittavissa sekä raiskausmyyttien vahvistamista että kumoamista. Vahvistamista esiintyy kuitenkin kumoamista enemmän.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8430]