Deliberatiivinen demokratia ja mediakontrollin haaste: Kohti keskustelevaa journalismia
Ulmanen, Maija-Sofia (2022)
Ulmanen, Maija-Sofia
2022
Filosofian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-12
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204253601
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204253601
Tiivistelmä
Tutkielmassa nostetaan keskiöön Jürgen Habermasin varsin vaikutusvaltainen deliberatiivinen demokratiateoria ja tarkastellaan sitä Noam Chomskyn ja Edward Hermanin esittämää mediakontrollin haastetta vasten. Joukkotiedotusvälineet toimivat esimerkkinä habermasilaisessa julkisessa tilassa käytävästä keskustelusta. Habermasin deliberatiiviseen teoriaan kuuluvan ihanteellisen tahdonmuodostuksen ehdot ovat argumentatiivisuus, konsensushakuisuus ja rationaalisuus. Mediakontrollin haasteeseen puolestaan kuuluu olennaisesti keskustelun rajaaminen niin kutsutun ’propagandamallin’ avulla, joka on eräänlainen suodatinjärjestelmä kansalaisten suostumuksen keinotekoista tuottamista varten.
Tutkielman pääväite on se, että konsensukseen pyrkiminen deliberatiivisen teoriaan kuuluvana päämääränä on lähtökohtaisesti ongelmallinen tavoite: Mediakontrollissa annetaan ymmärtää, että kansalaisten keskuudessa vallitsisi konsensus, eli yhteisymmärrys (consensus), vaikka kyse on pikemminkin suostumuksesta (consent). Tutkielmassa kysytään, pystyykö deliberatiivinen teoria aidosti erottamaan toisistaan vapaan, tasa-arvoisen deliberoinnin kautta syntyneen yhteisymmärryksen ja näennäisen yhteisymmärryksen (suostumus).
Työtä motivoi keskustelevan journalismin ideaali. Mediakontrollia ja Habermasin deliberatiivista teoriaa arvioidaan suostumukseen (consent) ja yhteisymmärrykseen (consensus) sisältyvän tematiikan avulla. Taustateoriana tutkielmassa on kantilainen, valistusajan filosofiasta kumpuava kriittinen yhteiskuntateoria, sekä ns. ’vapauden filosofian’ käsitteistö. Varteenotettavaa kritiikkiä Habermasin deliberatiivista teoriaa kohtaan on esittänyt muun muassa Chantal Mouffe.
Tutkielmassa saadut päätelmät ovat seuraavanlaisia: Deliberatiivinen teoria osoittautuu tutkielmassa varsin haavoittuvaiseksi kritiikille, ’idealistiseksikin’. On haastavaa erottaa, miten yhteisymmärrys julkisessa sfäärissä käytävässä keskustelussa on saatu aikaiseksi: manipulatiivisesti keskustelun diskurssia rajaten, vai vapaasti, tasa-arvoisesti ja yhteistä etua aidosti ajatellen. Tutkielmassa myös päätellään, että deliberatiivisesta teoriasta uupuu retorinen ulottuvuus. Tutkielmassa pyritään suopeaan tulkintaan teoriaan kohdistetusta kritiikistä huolimatta ja esitetään, että habermasilaisen keskustelun ihanteita on edelleen syytä ylläpitää ja kurottautua niitä kohti.
Tutkielman pääväite on se, että konsensukseen pyrkiminen deliberatiivisen teoriaan kuuluvana päämääränä on lähtökohtaisesti ongelmallinen tavoite: Mediakontrollissa annetaan ymmärtää, että kansalaisten keskuudessa vallitsisi konsensus, eli yhteisymmärrys (consensus), vaikka kyse on pikemminkin suostumuksesta (consent). Tutkielmassa kysytään, pystyykö deliberatiivinen teoria aidosti erottamaan toisistaan vapaan, tasa-arvoisen deliberoinnin kautta syntyneen yhteisymmärryksen ja näennäisen yhteisymmärryksen (suostumus).
Työtä motivoi keskustelevan journalismin ideaali. Mediakontrollia ja Habermasin deliberatiivista teoriaa arvioidaan suostumukseen (consent) ja yhteisymmärrykseen (consensus) sisältyvän tematiikan avulla. Taustateoriana tutkielmassa on kantilainen, valistusajan filosofiasta kumpuava kriittinen yhteiskuntateoria, sekä ns. ’vapauden filosofian’ käsitteistö. Varteenotettavaa kritiikkiä Habermasin deliberatiivista teoriaa kohtaan on esittänyt muun muassa Chantal Mouffe.
Tutkielmassa saadut päätelmät ovat seuraavanlaisia: Deliberatiivinen teoria osoittautuu tutkielmassa varsin haavoittuvaiseksi kritiikille, ’idealistiseksikin’. On haastavaa erottaa, miten yhteisymmärrys julkisessa sfäärissä käytävässä keskustelussa on saatu aikaiseksi: manipulatiivisesti keskustelun diskurssia rajaten, vai vapaasti, tasa-arvoisesti ja yhteistä etua aidosti ajatellen. Tutkielmassa myös päätellään, että deliberatiivisesta teoriasta uupuu retorinen ulottuvuus. Tutkielmassa pyritään suopeaan tulkintaan teoriaan kohdistetusta kritiikistä huolimatta ja esitetään, että habermasilaisen keskustelun ihanteita on edelleen syytä ylläpitää ja kurottautua niitä kohti.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [8235]