"Molemminpuolinen luottamussuhde": Nuorten naisten käsityksiä seksuaalisesta suostumuksesta

Abstract

Tutkielmassani tarkastelen nuorten naisten käsityksiä seksuaalisesta suostumuksesta. Tutkielmani lähtökohtana on pohtia seksuaalisen suostumuksen käsitettä yhdessä nuorten naisten kanssa ja tutkia, millaisia nyansseja seksuaaliseen suostumukseen liittyy. Tutkielmallani osallistun parhaillaan käynnissä olevaan keskusteluun Suomen seksuaalirikoslainsäädännön uudistamisesta ja raiskauksen määritelmän muuttamisesta suostumusperustaiseksi sekä maailmanlaajuiseen keskusteluun naisiin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja -väkivallasta.

Tutkielmani nojaa teorialtaan kahteen affektiiviseen käsitteeseen: Karen Jonesin (1996) teoriaan luottamuksesta affektiivisena asenteena ja Lauren Berlantin (2011) nimeämään julmaan optimismiin. Käsitän luottamuksen Jonesia mukaillen optimistisena asenteena toista ihmistä kohtaan. Julmaa optimismia puolestaan on tilanne, jossa henkilön haluama asia onkin este tämän kukoistukselle ja hyvälle elämälle.

Aineistonani toimii Tampereen Tyttöjen Talolla järjestetty ryhmäkeskustelu, johon osallistui seitsemän 18—27-vuotiasta nuorta naista. Lisäksi analysoin kahta audiovisuaalista aineistoa, kohtausta Normaaleja ihmisiä -sarjasta sekä Buduaar-lyhytelokuvaa, joista molemmat ovat ilmestyneet vuonna 2020. Keräsin aineistoni ryhmäkeskustelussa, jonka avulla voidaan tarkastella ihmisten yhdessä muodostamia käsityksiä tietystä aiheesta ja jossa asetelma mukailee arkista kanssakäymistä ja keskustelua. Keskustelua herättämään käytin tilaisuudessa virikemateriaaleja, jotka toimivat samalla audiovisuaalisena aineistonani. Aineistot analysoin laadullisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.

Tutkielmassani vastaan kolmeen asettamaani tutkimuskysymykseen. Ensimmäisenä kysyn, miten luottamusta rakennetaan ja rikotaan neuvottelussa seksuaalisesta suostumuksesta Normaaleja ihmisiä -sarjan kohtauksessa ja Buduaar-lyhytelokuvassa. Toisena tarkastelen, millaisena ilmiönä seksuaalinen suostumus näyttäytyy ryhmäkeskustelussa Tampereen Tyttöjen Talolla. Kolmas tutkimuskysymykseni on: miten luottamus ja julma optimismi auttavat ymmärtämään seksuaalista suostumusta.

Luottamusta rakennetaan sekä rikotaan Normaaleja ihmisiä -sarjan kohtauksessa ja Buduaar-lyhytelokuvassa niin sanallisesti kuin sanattomastikin. Kohtaus Normaaleja ihmisiä -sarjasta on esimerkki tilanteesta, jossa luottamuksen neuvottelu kahden henkilön välillä onnistuu ja siten suostumuksellinen läheisyys toteutuu. Elokuva Buduaar on puolestaan esimerkki tilanteesta, jossa luottamuksen neuvottelu kahden ihmisen välillä epäonnistuu ja siten myöskään suostumuksellinen läheisyys ei toteudu.

Ryhmäkeskustelussa seksuaalisesta suostumuksesta Tampereen Tyttöjen Talolla nousi kaksi pääteemaa, luottamus ja valtasuhteet. Nämä kaksi teemaa jakautuvat alateemoihin kommunikointi, oletukset, seksistä kieltäytyminen ja seksiin painostaminen, sukupuoliroolit ja stereotypiat seksistä, kokemuserot ja epävarmuudet, päihtymys sekä ehkäisy. Suurin osa teemoista tulee esiin myös aiemmassa tutkimuskirjallisuudessa liittyen seksuaaliseen suostumukseen.

Tutkielmani keskeinen tulos on, että haastattelemieni nuorten naisten puheissa luottamus on määrittelevä tekijä sille, että seksuaalinen suostumus voi tapahtua. Luottamuksen rikkominen tai sen toteutumatta jääminen johtaa julmaan optimismiin, jossa henkilön haluama asia, eli tässä kontekstissa luottamuksen kautta saatu läheisyys, onkin este henkilön kukoistukselle ja hyvälle elämälle. Vakavimmillaan julma optimismi tällaisessa tilanteessa ilmenee seksuaaliväkivaltana.