Päätöksenteon vuorovaikutus: Päätöksentekokeskustelut Selviytyjät Suomi -ohjelmassa

Abstract

Tässä keskustelunanalyyttisessa tutkielmassa tarkastellaan Selviytyjät Suomi -ohjelman päätöksentekokeskusteluita. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia päätösaloitteita ja päätösten perusteluja aineiston keskusteluissa esiintyy, ja missä määrällisessä suhteessa. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten päätösaloitteisiin vastataan.

Tutkimuksen metodina on multimodaalinen keskustelunanalyysi. Keskustelunanalyysi on lisäksi tutkimuksen merkittävin teoria, jossa vuorovaikutus nähdään sosiaalisena toimintana ja sen yksityiskohtia tarkastellaan tilannesidonnaisesti. Tutkimus hyödyntää kolmea keskustelunanalyysin perusjäsennystä, joita ovat vuorottelujäsennys, sekvenssijäsennys ja korjausjäsennys. Perusjäsennyksistä tämän tutkimuksen kannalta keskeisin on sekvenssijäsennys, jonka mukaan keskustelun puheenvuorot muotoillaan sopivaksi edelliseen vuoroon ja ennakoimaan seuraavaa vuoroa, jolloin vuorot muotoutuvat toimintajaksoiksi. Lisäksi tutkimus huomioi aiemmat tutkimustulokset päätöksentekoon ja tositelevision autenttisuuteen liittyen.

Tutkimusaineistona on Selviytyjät Suomi -ohjelman kolme jaksoa (3 tuntia, 35 minuuttia), jotka on litteroitu kiinnittäen huomiota sekä keskustelijoiden kielelliseen että keholliseen vuorovaikutukseen. Analyysissa sovellettiin määrällisiä ja laadullisia menetelmiä. Määrällinen analyysi keskittyi erilaisten päätösaloitteiden ja päätösten perusteluiden määrän mittaamiseen keskusteluissa ja yksilöhaastatteluissa. Laadullisessa analyysissa aineistoa analysoitiin multimodaalisen keskustelunanalyysin keinoin.

Määrällinen analyysi osoittaa, että aineistossa on yhteensä 88 päätöksentekosekvenssiä, sisältäen 78 päätösaloitetta ja 100 päätösten perustelua. Päätösaloitteista yleisimpiä ovat kysymykset ja ehdotukset, toisiksi yleisimpiä käskyt ja suositukset, muunlaisten aloitusten jäädessä yksittäisiksi esiintymiksi. Aineiston multimodaalisessa tarkastelussa selvisi, että aloitteissa yleistä on konditionaalin käyttö, katsekontaktin ottaminen keskustelukumppanin kanssa, imperatiivin käyttö ja kysymyslauseet. Aloitteisiin vastataan useammin hyväksyvästi kuin kieltävästi, mutta kahdentyyppisiä kieltäviäkin vastauksia esiintyy, passiivista ja aktiivista vastarintaa ilmentäviä. Päätösten perusteluiden yhteydessä yleistä on vaihtoehtojen punnitseminen, adjektiivien ja adverbien käyttö, kuvailevat eleet ja kielikuvat.

Tutkimus tukee aiempia keskustelunanalyyttisia tutkimustuloksia siitä, että aloitetta vastustavat jälkijäsenet ovat kahdenlaisia, joko passiivista tai aktiivista vastarintaa ilmentäviä. Selviytyjien yksilöhaastattelut muistuttavat myös aiemmissa tutkimuksissa havaittua, tositelevisiolle tyypillistä tunnustuksellista monologia. Tutkimuksessa selvisi, että Selviytyjien päätösaloitteet eivät ole niin monipuolisia kuin lääkärin vastaanottokeskusteluissa käytetyt päätösaloitteet. Tämä tutkimus avaa niin kielitieteellisiä kuin sosiaalipsykologisia jatkotutkimusmahdollisuuksia, joista eräs mahdollinen jatkotutkimusaihe on ryhmäpäätöksenteon vuorovaikutuspiirteiden tarkastelu tositelevisiokontekstissa.