Kuntalaiskeskustelu sosiaalisessa mediassa : Valtuutettujen ja kuntalaisten kokemuksiin perustuva maisemakuva

Abstract

Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää sosiaalisen median kuntalaiskeskustelua valtuutettujen ja kuntalaisten näkökulmista. Käydyistä keskusteluista luotiin maisemakuvaa kysymällä: Miten valtuutetut ja kuntalaiset kokevat sosiaalisessa mediassa käytävän kuntalaiskeskustelun?

Tutkimuksen kohderyhmänä ovat sastamalalaiset valtuutetut ja kaupunkilaiset, joiden ääni kuuluu heterogeenisenä ja moniäänisenä. Aineisto kerättiin kolmella verkkolomakkeella, joihin vastaajia ohjattiin sähköpostilla tai sosiaalisessa mediassa, lisäksi toteutettiin kaksi haastattelua. Vastaaminen perustui vapaaehtoisuuteen ja vastaajien anonymiteetista huolehdittiin. Tutkimukseen osallistui 106 vastaajaa.

Tutkimusaineisto analysoitiin grounded theory -menetelmällä. Avoimen koodauksen analyysikysymyksenä oli: Mistä vastaaja puhuu, kun hän puhuu sosiaalisessa mediassa käytävästä kuntalaiskeskustelusta. Tiivistettyjä ilmaisuja ryhmiteltiin uudelleen analyysin edetessä. Tutkimuksen tuloksena muodostui sosiaalisen median kuntalaiskeskustelun maisemakuva, josta tunnistettiin reagointikynnys, henkilökohtainen suojamuuri ja keskustelun kehä, jossa mielipiteet ajautuvat ahdistuksen areenalle, torihuutelun tilaan, kritiikin kentälle, näkökulmien näyttämölle, harkittuihin helmiin tai tuottavan kuntalaiskeskustelun kentälle. Tutkimuksessa tunnistettiin sosiaalisen median ilmakehä, joka altistaa sosiaalista mediaa seuraamattomat sen keskusteluille transaktionaalisen viestinnän ja medioiden sekoittumisen kautta. Maiseman muotoja luo myös aiempi tutkimuskirjallisuus. Lisäksi selvitettiin tuottavan kuntalaiskeskustelun kentän keskustelua edistäviä ja haittaavia tekijöitä.

Tutkimuksessa tunnistettiin toimijan osallistumiseen vaikuttava reagointikynnys ja keskustelun vaikuttavuuteen vaikuttava suojamuuri. Nämä elementit ovat henkilökohtaisia, tilannesidonnaisia ja ne ovat riippuvaisia muun muassa paikallisesta viestintäkulttuurista. Reagointikynnyksen ja suojamuurin tunnistaminen voi tukea sekä hallinnon, demokratian että viestinnän laajempaan osallistumiseen, osallisuuteen ja legitimiteettiin tähtäävää tutkimusta, mutta myös käytännön toimia. Samankaltaisia elementtejä saattaa esiintyä myös muissa ympäristöissä, vaikka tällaista yleistystä ei tämän tutkimuksen perusteella voida tehdä. Osallistumisen edellytyksistä olisikin suotavaa tehdä jatkotutkimusta.