Ympäristöluokitusjärjestelmät rakennuksen hiilijalanjäljen ohjauskeinona : Ympäristöluokitusjärjestelmien vaikutus asuinkerrostalon elinkaaren hiilijalanjälkeen

Abstract

Rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen arvioinnin muuttuessa pakolliseksi ja sitä koskevien raja-arvojen voimaan astumisen lähestyessä monet Suomessa rakennusalalla toimivat ovat pohtineet miten rakennushankkeita tulee ohjata, jotta ne täyttävät tulevat vaatimukset. Samaan aikaan ympäristöluokitusjärjestelmien käyttäminen rakennusalalla on lähtenyt jyrkästi nousuun. Monilla on varmasti käynyt mielessä ajatus siitä voisiko ympäristöluokitusjärjestelmiä hyödyntää rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen ohjausmenetelminä tuleviin hiilijalanjäljen raja-arvoihin pyrittäessä. Tutkimus koostuu kirjallisuusselvityksestä ja määrällisestä tutkimuksesta. Tutkimuksessa tarkastellaan neljän Suomessa yleisimmin käytössä olevien ympäristöluokitusjärjestelmien LEEDin, BREEAMin, RTS-ympäristöluokitusjärjestelmän ja Joutsenmerkin kriteeristöjä rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen ohjaamisen näkökulmasta. Kirjallisuusselvityksen ensimmäisessä osassa tutustutaan rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen syntymiseen ja todentamiseen. Toisessa osassa tarkastellaan ympäristöluokitusjärjestelmien kriteerien rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen ohjausmenetelmiä, sekä hiilijalanjälkeä ohjaavien kriteerien painotusta ympäristöluokitusjärjestelmän pisteytyksessä. Tutkimuksen määrällisessä osiossa selvitetään hiilijalanjälkeä ohjaavien kriteerien vaikutus case-kohteen hiilijalanjälkeen. Tämä toteutettiin laskemalla kunkin ympäristöluokitusjärjestelmän hiilijalanjälkeä ohjaavien kriteerien vaatimusten täyttämiseksi vaadittavien muutosten vaikutus tavanomaisesti rakennetun betonirunkoisen asuinkerrostalon elinkaaren hiilijalanjälkeen. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikissa ympäristöluokitusjärjestelmissä rakennuksen elinkaaren hiilijalanjälki oli huomioitu jossain määrin. Sen painotus oli kuitenkin vähäistä. Ympäristöluokitusjärjestelmien rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen ohjaus perustui pitkälti energiankulutuksen ohjaamiseen. Ainoastaan RTS-ympäristöluokitusjärjestelmässä ja LEEDissä oli kriteerit, joissa vaadittiin rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljen pienentämistä. Näissä molemmissa kriteeri kuitenkin täyttyi jo energiankulutuskriteerin vaatimukset täyttämällä. Rakennuksen materiaalien aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä ohjattiin myös vain kahdessa neljästä tarkasteltavasta ympäristöluokitusjärjestelmästä: Joutsenmerkissä ja RTS-ympäristöluokitusjärjestelmässä. Näissäkin saavutettu hiilijalanjälkisäästö oli vähäistä. Suurin saavutettu elinkaaren hiilijalanjäljen säästöprosentti oli 30 %, jonka saavutti LEED ympäristöluokitusjärjestelmän hiilijalanjälkeä ohjaavien kriteerien mukaan muokattu case-kohde. LEEDin case-kohteessa kuitenkin tuotevaiheen hiilijalanjälki oli myös vertailun suurin. Tutkimuksen pohjalta voidaankin todeta, että rakennusalla nykyään käytössä olevat ympäristöluokitusjärjestelmien rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen ohjausmenetelmät ovat aika vähäiset eivätkä ne saavuta kovin suuria säästöjä rakennuksen elinkaaren hiilijalanjäljessä. Ne painottuvat liikaa rakennuksen energiankulutuksen ohjaamiseen ja sivuttavat tuotevaiheen hiilijalanjäljen tärkeyden. Mikäli rakennusalalla halutaan saavuttaa asetetut hiilineutraaliuustavoitteet asetettuihin määräaikoihin mennessä, tulee rakennusalalla löytää nykyisiä ympäristöluokitusjärjestelmiä tehokkaampia menetelmiä rakennusten elinkaaren hiilijalanjäljen ohjaamiseen.

As the assessment of carbon footprint for buildings is soon becoming mandatory in Finland and as a result national limit values for the carbon footprint for buildings are being set, many in Finland have begun to consider how the management of building projects should change so that new buildings are able to achieve these set goals. At the same time the use of environmental rating systems is growing rapidly in the construction sector. Many have been wondering if environmental rating systems could be used to manage building projects to meet the approaching carbon footprint goals. The study consists of a literature review and a quantitative study. The study examines the criteria of the four most used environmental rating systems in Finland: LEED, BREEAM, RTS and Joutsenmerkki from the perspective of managing the carbon footprint of a buildings life cycle. The first part of the literature review introduces what the carbon footprint of a building consists of and how it can be measured and managed. The second part examines the criteria of the environmental rating systems on what methods they use to manage the carbon footprint of a building and how the criteria managing the carbon footprint of a building is weighted in the scoring of the environmental rating system. The quantitative part of the study examines the effect the environmental rating system’s criteria managing the carbon footprint of a building has on the carbon footprint of a building. This was executed by modifying a conventionally constructed concrete apartment building to meet the requirements of the environmental rating systems criteria governing the carbon footprint of a building and then calculating the difference made in the carbon footprint of the building. The study revealed that the carbon footprint of the building's life cycle had been taken into account to some extent in all environmental rating systems. However, its emphasis was low. The management of the life cycle carbon footprint of the environmental rating systems was largely based on the management of energy consumption of the buildings. Only the RTS environmental rating system and LEED had criteria that required a reduction in the life cycle carbon footprint of the building. In both of these, however, the criteria were already met by meeting the requirements of the energy consumption criteria. Greenhouse gas emissions from building materials were also managed in only two of the four environmental rating systems under consideration: Joutsenmerkki and the RTS environmental rating system. The achieved savings in the carbon emissions resulting from the building materials were not significant in either. Based on the study, it can be stated that the lifecycle carbon footprint management methods currently used in the environmental rating systems for construction industry are insufficient and do not achieve significant savings in the lifecycle carbon footprint of the building. The rating systems place too much emphasis on managing a building’s energy consumption and ignore the importance of the carbon emissions resulting from the materials being used to construct the building. If the construction industry is to achieve the set carbon neutrality targets by the set deadlines, the construction industry must find more efficient methods for managing the life cycle carbon footprint of buildings, than the ones introduced in the currently used environmental rating systems.