Suomalaisten työntekijöiden yksinäisyys poikkeusaikana: työyhteisöstä saadun sosiaalisen tuen ja työuupumuksen rooli yksinäisyyttä selittävinä tekijöinä
Lintukangas, Sonja (2022)
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204253573
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204253573
Tiivistelmä
Työn ja työelämän muuttuminen asettavat uudenlaisia haasteita työhyvinvoinnille, joista yksinäisyys on yksi keskeisimmistä. Yksinäisyydellä tarkoitetaan yksilön kokemaa negatiivista psyykkistä olotilaa, jonka taustalla vaikuttavat määrällisesti tai laadullisesti puutteellisiksi koetut ihmissuhteet. Pitkittyessään yksinäisyys vaikuttaa monin tavoin yksilön hyvinvointiin, heijastuen aina myös yksilön sosiaalisiin suhteisiin. Nykypäivänä yksinäisyyden arvioidaan koskettavan länsimaissa jopa joka kolmatta ihmistä. Tämä tekee yksinäisyydestä yksilötason ohella myös merkittävän globaalin sekä yhteiskunnallisen haasteen.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka suomalaiset työntekijät ovat kokeneet yksinäisyyttä COVID-19-pandemian aiheuttamana poikkeusaikana. Tutkielma tarkastelee yksinäisyyttä erityisesti organisaatioiden ja työhyvinvoinnin näkökulmista, syventyen siihen, millainen rooli työyhteisöstä saadulla sosiaalisella tuella ja toisaalta työuupumuksella on yksinäisyyttä selittävinä tekijöinä. Lisäksi yksinäisyyttä tarkastellaan aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta valittujen sosiodemografisten taustamuuttujien näkökulmasta. Näihin luetaan vastaajan ikä, sukupuoli, asumismuoto, etätyön tekeminen sekä se, kuinka paljon vastaaja on rajoittanut sosiaalisia kohtaamisiaan koronaviruspandemian aikana.
Aineistona tutkielmassa käytetään Sosiaalinen media työelämässä -pitkittäiskyselyaineistoa, joka on osa Emerging Technologies Labin TyöSome-hankekokonaisuutta. Tutkielman aineiston muodostaa pitkittäiskyselyn neljännessä aikapisteessä syys-lokakuussa 2020 kerätty poikkileikkausaineisto, jonka vastaajajoukko muodostuu suomalaisista työntekijöistä (n = 1152). Aineiston analyysi toteutettiin hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin avulla.
Tutkielman tulokset osoittavat, että tarkasteltuna mittausajankohtana suurin osa suomalaisista koki melko vähän tai kohtalaisesti yksinäisyyttä. Työyhteisöstä saadun sosiaalisen tuen havaittiin olevan negatiivisesti yhteydessä koettuun yksinäisyyteen, ja työuupumusta mittaavan uupumusasteisen väsymyksen puolestaan positiivisesti yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Sosiodemografisista taustamuuttujista nuori ikä, naissukupuoli sekä yksinasuminen olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemuksiin. Etätyön tekemisen ja sosiaalisten kontaktien vähentämisen ei puolestaan havaittu olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä koettuun yksinäisyyteen.
Tutkielman tulokset tarjoavat arvokasta tietoa suomalaisen työväestön keskuudessa koetusta yksinäisyydestä poikkeusaikana. Lisäksi tulokset lisäävät tietoa siitä, kuinka työyhteisöstä saatu sosiaalinen tuki ja työuupumus ovat yhteydessä yksinäisyyteen. Näitä tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää mahdollisissa jatkotutkimusaiheissa, joita aihepiiri tarjoaa lukuisia. Lisäksi tulokset tarjoavat organisaatioille tärkeää tietoa siitä, kuinka työhyvinvointia voidaan sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen näkökulmista tukea poikkeusaikana ja myös sen jälkeen.
Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena on selvittää, kuinka suomalaiset työntekijät ovat kokeneet yksinäisyyttä COVID-19-pandemian aiheuttamana poikkeusaikana. Tutkielma tarkastelee yksinäisyyttä erityisesti organisaatioiden ja työhyvinvoinnin näkökulmista, syventyen siihen, millainen rooli työyhteisöstä saadulla sosiaalisella tuella ja toisaalta työuupumuksella on yksinäisyyttä selittävinä tekijöinä. Lisäksi yksinäisyyttä tarkastellaan aiemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta valittujen sosiodemografisten taustamuuttujien näkökulmasta. Näihin luetaan vastaajan ikä, sukupuoli, asumismuoto, etätyön tekeminen sekä se, kuinka paljon vastaaja on rajoittanut sosiaalisia kohtaamisiaan koronaviruspandemian aikana.
Aineistona tutkielmassa käytetään Sosiaalinen media työelämässä -pitkittäiskyselyaineistoa, joka on osa Emerging Technologies Labin TyöSome-hankekokonaisuutta. Tutkielman aineiston muodostaa pitkittäiskyselyn neljännessä aikapisteessä syys-lokakuussa 2020 kerätty poikkileikkausaineisto, jonka vastaajajoukko muodostuu suomalaisista työntekijöistä (n = 1152). Aineiston analyysi toteutettiin hierarkkisen lineaarisen regressioanalyysin avulla.
Tutkielman tulokset osoittavat, että tarkasteltuna mittausajankohtana suurin osa suomalaisista koki melko vähän tai kohtalaisesti yksinäisyyttä. Työyhteisöstä saadun sosiaalisen tuen havaittiin olevan negatiivisesti yhteydessä koettuun yksinäisyyteen, ja työuupumusta mittaavan uupumusasteisen väsymyksen puolestaan positiivisesti yhteydessä koettuun yksinäisyyteen. Sosiodemografisista taustamuuttujista nuori ikä, naissukupuoli sekä yksinasuminen olivat yhteydessä yksinäisyyden kokemuksiin. Etätyön tekemisen ja sosiaalisten kontaktien vähentämisen ei puolestaan havaittu olevan tilastollisesti merkitsevässä yhteydessä koettuun yksinäisyyteen.
Tutkielman tulokset tarjoavat arvokasta tietoa suomalaisen työväestön keskuudessa koetusta yksinäisyydestä poikkeusaikana. Lisäksi tulokset lisäävät tietoa siitä, kuinka työyhteisöstä saatu sosiaalinen tuki ja työuupumus ovat yhteydessä yksinäisyyteen. Näitä tuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää mahdollisissa jatkotutkimusaiheissa, joita aihepiiri tarjoaa lukuisia. Lisäksi tulokset tarjoavat organisaatioille tärkeää tietoa siitä, kuinka työhyvinvointia voidaan sosiaalisten suhteiden ja vuorovaikutuksen näkökulmista tukea poikkeusaikana ja myös sen jälkeen.