"You Must have Drank Too Much": A Corpus-based Study on the Use of Past Simple Forms as Past Participles on the Internet

Abstract

This thesis examines a phenomenon called past tense shifting (PTS) in which the past simple form of an irregular verb is used as a past participle. Six irregular verbs were chosen for this study from four different irregular verb classes: show, swell, break, wake, drink and go. Past participle uses of these verbs in the web-based iWeb corpus are examined to determine how frequently the past simple form is used in place of the standard past participle form.

The past participle is used in three grammatical constructions: the perfect mood, the passive voice, and participial adjectives. The perfect mood can be combined with either the present or past tense to form the present and past perfect and passive constructions can be formed with either the auxiliary be or get. Furthermore, both present perfect and passive constructions can occur with modal auxiliaries. Therefore, there are seven constructions of interest in this thesis: the present perfect, the past perfect, the modal perfect, the be-passive, the get-passive, the modal passive, and participial adjectives. The PTS form and standard past participle form of each chosen verb are examined in all of these constructions to determine how frequently each form occurs in each construction. In addition, further observations are made on the use of each form in each of these constructions by examining a sample of 100 tokens.

One of the possible theories to explain past tense shifting is natural morphology. The main thesis of natural morphology is that some features of language are more “natural” than others and language as a whole tends to strive toward more naturalness. Non-standard varieties are generally found to use more natural features than standard varieties and language change frequently happens in the direction of more naturalness. There are two schools of thought in natural morphology: system-independent natural morphology and system-dependent natural morphology. The system-independent approach defines universally natural features which affect all languages; however this theory is found to have little to do with past tense shifting. System-dependent natural morphology, on the contrary, may partially explain this linguistic phenomenon. This version of natural morphology focuses on natural features and patterns that are language-specific, meaning that naturalness is not a universal concept but rather unique to each individual language. In English, a system-defining feature of verbs is an inflectional paradigm where the present simple form is distinguished from the past simple and past participle forms, which are identical to one another. All regular verbs and most irregular verbs follow this pattern, making it the most natural paradigm in English. Therefore, irregular verbs which have distinct past simple and past participle forms may be likely to level the distinction between these two forms to fit the most natural pattern.

In the corpus data certain patterns emerge concerning the use of PTS forms. Firstly, verbs with higher frequency appear to be more resistant to past tense shifting while this phenomenon is more prevalent in lower frequency verbs. Secondly, PTS forms are less frequent in adjectival than verbal uses of the past participle. Thirdly, PTS forms are the most frequent in perfect constructions, particularly modal perfects, which is in line with previous research on past tense shifting. There also seem to be some semantic preferences as regards the PTS and standard form. If a verb has multiple possible meanings, quite often each form is used more frequently with one specific meaning. It is noted that some of these patterns may be related to the higher frequency of certain constructions and meanings in certain registers. As the iWeb corpus is compiled from websites all over the internet, all internet registers are represented. As past tense shifting is a phenomenon presumed to mostly occur in informal registers, PTS form use in informal web registers may be a fruitful topic of further study.

Tämä tutkielma tarkastelee ilmiötä, jossa epäsäännöllisen verbin imperfektimuotoa käytetään menneen ajan partisiipin sijaan (eng. past tense shifting eli PTS). Tutkittavaksi on valittu kuusi epäsäännöllistä verbiä neljästä eri epäsäännöllisten verbien luokasta: show, swell, break, wake, drink ja go. Näiden verbien käyttöä menneen ajan partisiippeina tarkastellaan verkkopohjaisessa iWeb -korpuksessa, jotta saadaan selville, kuinka yleistä imperfektimuodon käyttö standardin partisiippimuodon sijaan on.

Menneen ajan partisiippia käytetään have -apuverbin kanssa muodostamaan perfekti ja pluskvamperfekti sekä be- tai get -apuverbin kanssa muodostamaan passiivi. Sekä perfekti että passiivi voivat esiintyä myös modaaliapuverbin kanssa. Lisäksi menneen ajan partisiippi voi toimia adjektiivina. Tässä tutkielmassa tarkastellaan siis seitsemää eri kieliopillista rakennetta: perfekti, pluskvamperfekti, modaalinen perfekti, be -passiivi, get -passiivi, modaalinen passiivi, sekä adjektiivina toimiva partisiippi. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, kuinka usein PTS-muotoa ja standardimuotoa käytetään kussakin rakenteessa. Kummankin muodon käytöstä näissä rakenteissa tehdään myös tarkempia huomioita tarkastelemalla 100 esiintymän näytettä.

Eräs teoria, joka mahdollisesti selittää menneen ajan partisiippien korvaamista imperfektimuodoilla on luonnollinen morfologia (eng. natural morphology). Luonnollisen morfologian pääteesi on, että tietyt kielen piirteet ovat luonnollisempia kuin toiset ja kieli yleensä pyrkii kohti maksimaalista luonnollisuutta. Epästandardeissa kielimuodoissa näitä luonnollisia piirteitä usein esiintyy enemmän kuin standardeissa kielimuodoissa. Luonnollisessa morfologiassa on kaksi ajatussuuntaa: järjestelmästä riippumaton luonnollinen morfologia (system-independent natural morphology) sekä järjestelmäsidonnainen luonnollinen morfologia (system-dependent natural morphology). Järestelmästä riippumaton ajatussuunta määrittelee tiettyjä universaalisti luonnollisia kielen piirteitä; tällä ei kuitenkaan ole havaittu olevan tekemistä tutkimuksen alla olevan ilmiön kanssa, toisin kuin järjestelmäsidonnaisella luonnollisella morfologialla. Tämän ajatussuunnan mukaan luonnollisuus ei ole universaali konsepti vaan kullakin kielellä on omat luonnolliset piirteensä. Englannin kielessä eräs näistä luonnollisista piirteistä on verbin taivutus, jossa preesensmuoto on erilainen kuin imperfektimuoto ja menneen ajan partisiippi, jotka ovat puolestaan keskenään identtisiä. Kaikki säännölliset verbit ja suurin osa epäsäännöllisistä verbeistä noudattavat tätä kaavaa. Tämän vuoksi epäsäännölliset verbit, joilla on erillinen imperfekti- ja partisiippimuoto, saattavat yksinkertaistaa taivutustaan noudattaakseen kaikkein luonnollisinta kaavaa.

Korpusdatassa on havaittavissa tiettyjä trendejä PTS-muotojen käytön suhteen. Ensinnäkin korkeamman frekvenssin verbit vaikuttavat käyttävän PTS-muotoja matalan frekvenssin verbejä harvemmin. Toiseksi PTS-muodot ovat harvinaisempia adjektiivina kuin verbinä käytettävien menneen ajan partisiippien kanssa. Kolmanneksi PTS-muotoja käytetään eniten perfektissä ja erityisesti modaalisessa perfektissä, mikä on linjassa aiempien tutkimusten kanssa. PTS-muodolla ja standardilla partisiippimuodolla vaikuttaa myös olevan joitakin semanttisia preferenssejä. Jotkin näistä löydöksistä saattavat liittyä tiettyjen kieliopillisten rakenteiden ja sanojen merkitysten korkeaan esiintyvyyteen tietyissä rekistereissä. Koska iWeb -korpus on koottu eri verkkosivuilta ympäri internetiä, siinä on edustettuna monta eri rekisteriä. Koska imperfektimuodon käyttö partisiippimuodon sijaan on oletettavasti yleisempää epämuodollisissa konteksteissa, olisi tätä ilmiötä mahdollisesti tarpeen tutkia eri rekistereiden välillä.