Sähköisten työvälineiden opetus lääketieteellisessä koulutuksessa
Rajala, Jesse (2022)
2022
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. Only for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-05-25
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204253545
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204253545
Tiivistelmä
Terveydenhuolto on viimeisimpien vuosikymmenten aikana nopeasti sähköistynyt, ja lääkärin työn avuksi on tullut sähköisiä työvälineitä, kuten tietojärjestelmät, päätöksenteon tuet ja etätyöskentelyn mahdollistavat yhteydet. Sähköistymisen oletetaan tulevaisuudessa edelleen lisääntyvän, mutta opetus aiheesta lääketieteellisessä koulutuksessa on ollut vähäistä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lääkäreiden kokemus sähköisten työvälineiden opetuksen määrästä sekä kartoittaa kokemuksen yhteydessä olevia tekijöitä.
Aineistona on Lääkäri 2018 -tutkimuksen aineisto, jossa perusjoukkona on Suomen lääkäriliiton rekisterissä olevat laillistetut lääkärit. Lääkäreiltä kysyttiin sähköisten työvälineiden opetuksen määrää sekä perus- että erikoistumiskoulutuksessa viisiportaisella Likert-asteikolla. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressiota.
Peruskoulutuksensa suomalaisessa yliopistossa opiskelleista lääkäreistä 56,5 % sai opetusta liian vähän tai aivan liian vähän. Kuopion ja Tampereen yliopistoissa opetus koettiin peruskoulutuksessa muita yliopistoja vähäisemmäksi. Erikoistumiskoulutuksessa vastaavasti samalla ajanjaksolla 53,3 % lääkäreistä sai opetusta liian vähän tai aivan liian vähän. Sukupuoli, valmistumisvuosi ja erikoisala vaikuttivat opetuksen määrän kokemiseen erikoistumiskoulutuksessa. Miehet ja diagnostisten alojen erikoislääkärit kokivat saaneensa riittävämmin opetusta.
Lääkärit kokivat sähköisten työvälineiden opetuksen lääketieteellisessä koulutuksessa kokonaisuudessaan liian vähäiseksi. Opetusta sähköisistä työvälineistä tulee lisätä niin lääkärin perus- kuin erikoistumiskoulutukseenkin. Seuranta on tarpeellista, jotta koulutus saataisiin riittäväksi eivätkä koulutuserot, esimerkiksi yliopistojen välillä, pääsisi kasvamaan.
Aineistona on Lääkäri 2018 -tutkimuksen aineisto, jossa perusjoukkona on Suomen lääkäriliiton rekisterissä olevat laillistetut lääkärit. Lääkäreiltä kysyttiin sähköisten työvälineiden opetuksen määrää sekä perus- että erikoistumiskoulutuksessa viisiportaisella Likert-asteikolla. Tilastollisina menetelminä käytettiin ristiintaulukointia ja logistista regressiota.
Peruskoulutuksensa suomalaisessa yliopistossa opiskelleista lääkäreistä 56,5 % sai opetusta liian vähän tai aivan liian vähän. Kuopion ja Tampereen yliopistoissa opetus koettiin peruskoulutuksessa muita yliopistoja vähäisemmäksi. Erikoistumiskoulutuksessa vastaavasti samalla ajanjaksolla 53,3 % lääkäreistä sai opetusta liian vähän tai aivan liian vähän. Sukupuoli, valmistumisvuosi ja erikoisala vaikuttivat opetuksen määrän kokemiseen erikoistumiskoulutuksessa. Miehet ja diagnostisten alojen erikoislääkärit kokivat saaneensa riittävämmin opetusta.
Lääkärit kokivat sähköisten työvälineiden opetuksen lääketieteellisessä koulutuksessa kokonaisuudessaan liian vähäiseksi. Opetusta sähköisistä työvälineistä tulee lisätä niin lääkärin perus- kuin erikoistumiskoulutukseenkin. Seuranta on tarpeellista, jotta koulutus saataisiin riittäväksi eivätkä koulutuserot, esimerkiksi yliopistojen välillä, pääsisi kasvamaan.