"Saanko mä hankkia lapsia?": Maailmantilasta ja tulevaisuudesta huolestuneiden yliopisto-opiskelijoiden lisääntymisen etiikka

Abstract

Pro gradu -tutkielmani sijoittuu yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa sekä lastensaanti että maailmantila ovat nousseet uudenlaisen huomion kohteeksi. Samalla kun keskustelu laskevasta syntyvyydestä sekä Suomeen kipeästi kaivatuista lapsista on käynyt kiivaana, on myös uutisointi esimerkiksi ilmastokriisistä, taloudellisista haasteista sekä maailmanpoliittisista riskeistä kiihtynyt. Tutkielmani lähtökohtana toimiikin yhteiskunnallinen ympäristö, jossa nuorten aikuisten tulisi olla valmiita perheellistymään epävarmaan maailmantilaan sekä jopa turvattomaan tulevaisuuteen. Käsittelen tutkielmassani haastattelemani 11, maailmantilasta kiinnostuneen sekä ainakin vielä itse lapsettoman yliopisto-opiskelijan näkemyksiä lastensaannista, maailmantilasta ja tulevaisuudesta sekä näiden teemojen välisistä yhteyksistä. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, miten haastattelemani opiskelijat jäsentävät ajatuksiaan perheellistymisestä ja maailmantilasta, niiden välisistä suhteista sekä lisääntymisen etiikasta. Nojaudun tutkielmassani teoreettisesti erityisesti Katharine Dow’n lisääntymisen (ekologisen) etiikan käsitteeseen sekä aikaisempaan tutkimuskirjallisuuteen, jossa perheellistymistä käsitellään yksilöllisenä ilmiönä neoliberalistisessa yhteiskunnassa. Analyysini on toteutettu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Haastattelemani yliopisto-opiskelijat painivat tuttujen, perheellistymispäätöksiin vaikuttavien tekijöiden kanssa. Esimerkiksi työelämän haasteet, parisuhteen löytyminen, taloudellisen tilanteen epävarmuus sekä senhetkisestä elämäntyylistä luopuminen olivat teemoja, jotka askarruttivat haastateltaviani. Näiden aihepiirien lisäksi haastateltavieni perheellistymisnäkemyksiä yhdisti kuitenkin se, että he kokivat maailmantilan ja tulevaisuuden vaikuttavan heidän käsityksiinsä perhesuunnittelusta. Analyysini osoittaa, että yliopisto-opiskelijoiden näkemyksissä nykyinen maailmantila, epävarma tulevaisuus ja perheellistyminen herättävät moninaisia ja syviä lisääntymiseettisiä pohdintoja. Suurin osa haastateltavistani koki huolta sekä siitä, millaisia vaikutuksia heidän biologisella lisääntymisellään olisi maailmantilaan ja tulevaisuuteen että erityisesti siitä, millainen vaikutus maailmantilalla ja tulevaisuudella olisi heidän lapsiinsa. Näissä huolissa lapset näyttäytyivät sekä passiivisen uhrin että aktiivisen pelastajan rooleissa tulevaisuudessa, jota on mahdotonta ennustaa. Tutkielmani osoittaa kuitenkin myös sen, että haastateltavani halusivat mahdollisesta huolesta, pelosta, stressistä tai ahdistuksesta huolimatta uskoa parempaan tulevaisuuteen. Pessimismille ei haluttu antaa valtaa, eikä maailmantilaan – erityisesti ympäristötuhoon – liittyvien viheliäisten kysymysten edessä haluttu luovuttaa. Sen sijaan haastateltavani toivoivat, että tulevat sukupolvet pystyisivät vielä niihin muutoksiin, joihin aiemmat eivät ole kyenneet. Mahdollisimman eettiset perheellistymisen muodot, vanhemmuuden keinot ja arjen käytännöt näyttäytyivät keinoina eettisempään lastensaantiin tässä maailmantilassa. Eettisemmän sekä kestävämmän elämän tavoittelu tulisi kuitenkin pystyä toteuttamaan henkilökohtaisten resurssiensa rajoissa, lempeästi ja syyllistämättä kohtuuttomasti itseään tai muita. Tutkielmani maalaa tähän maailmantilaan perheellistymisestä monitahoisen, yksilöitä eettisesti haastavan kokonaisuuden, jota haastateltavani pyrkivät erittelemään erilaisin eettisin järkeilyin. Päätökset lastensaannista, perheellistymisen keinoista tai perhe-elämän käytännöistä eivät aineistossani näyttäytyneet yksinkertaisina tai suoraviivaisina, vaan huolellisen puntaroinnin sekä eettisen arvioinnin kohteina. Haastattelemani nuoret aikuiset jäsentävätkin lisääntymiseettisiä näkemyksiään sosiaalisten, kulttuurillisten tai taloudellisten aspektien lisäksi myös ekologisesta näkökulmasta. Yliopisto-opiskelijoiden ilmentämä lisääntymisen (ekologinen) etiikka ei tue lisääntymistä maailmaan, jonka todella uskoisi olevan tuhoon tuomittu. Haastateltavani halusivat kuitenkin uskoa, että heidän jälkeläisensä vielä pystyisivät elämään hyvää elämää tässä maailmassa, mutta tämä edellyttää erilaisilta toimijoilta tekoja ympäristön, luonnon sekä ihmisten hyvinvoinnin puolesta.