Eduskunnan kasvomaskikeskustelut varhaisen koronapandemian aikana: tutkimus poliittisesta, moraalisesta ja episteemisestä polarisaatiosta
Lehtonen, Janne (2022)
2022
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2022-04-28
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204253490
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202204253490
Tiivistelmä
Tarkastelen tutkielmassani eduskunnan kasvomaskikeskusteluja koronapandemian alkuaikoina polarisaation näkökulmasta. Tutkin, miten kasvomaskien julkinen käyttö täysin uutena poliittisena kysymyksenä tuli osaksi eduskuntakeskusteluja, politisoituivatko maskit, ja mitä maskikeskustelujen pohjalta voidaan sanoa polarisaatiosta.
Työni teoreettisena lähtökohtana on vakavan polarisaation käsite sekä polarisaation erottelu edelleen poliittiseen, moraaliseen ja episteemiseen polarisaatioon. Aineistonani on eduskunnan kasvomaskien yleistä käyttöä koskevat täysistuntokeskustelut vuoden 2020 aikana. Metodologisesti tutkimukseni nojaa Isabela ja Norman Fairclough’n poliittiseen diskurssianalyysiin, jonka pohjalta kehitän työkalua polarisaation eri muotojen laadulliseen tutkimukseen. Menetelmän lähtökohtana on ajatus poliittisesta puheesta käytännöllisenä argumentaationa. Politiikassa esitetään tyypillisesti toiminnan vaatimuksia, eli mitä pitäisi tehdä ja miksi, ja poliittisesta argumentaatiosta voidaan tulkita näitä vaatimuksia tukevia premissejä. Tarkastelen tutkimuksessani argumentaatiokohdittain, mistä maskikeskusteluissa oltiin samaa ja mistä eri mieltä.
Tutkimukseni perusteella kasvomaskit uutena poliittisena kysymyksenä ei polarisoitunut eduskunnassa poliittisesti, moraalisesti tai episteemisesti vuoden 2020 aikana, vaikka tietoa ja asiantuntijuutta käytettiin jonkin verran poliittisesti valikoiden ajamaan omia toiminnan vaatimuksia. Koronakriisi otettiin kauttaaltaan vakavasti ja siihen haluttiin vastata yhdessä. Aineistoni ei anna aihetta tulkita vakavaa polarisaatiota, eikä myöskään polarisaation eri muotojen tarkempi analyysi tuota kuvaa erityisestä jakautumisesta tai vastakkainasettelusta kasvomaskien suhteen. Koronakriisin alku yhdisti yli puoluerajojen, ja politiikka vaikuttaa olleen varhaisen pandemian aikana poikkeuksellisen konsensuaalista. Syksyn 2020 osalta aineistoni keskustelut näyttäytyvät hieman kevättä poliittisempina, mutta tulkitsen tätä ennen muuta vähittäisenä paluuna normaaliin politiikan arkeen.
Työni teoreettisena lähtökohtana on vakavan polarisaation käsite sekä polarisaation erottelu edelleen poliittiseen, moraaliseen ja episteemiseen polarisaatioon. Aineistonani on eduskunnan kasvomaskien yleistä käyttöä koskevat täysistuntokeskustelut vuoden 2020 aikana. Metodologisesti tutkimukseni nojaa Isabela ja Norman Fairclough’n poliittiseen diskurssianalyysiin, jonka pohjalta kehitän työkalua polarisaation eri muotojen laadulliseen tutkimukseen. Menetelmän lähtökohtana on ajatus poliittisesta puheesta käytännöllisenä argumentaationa. Politiikassa esitetään tyypillisesti toiminnan vaatimuksia, eli mitä pitäisi tehdä ja miksi, ja poliittisesta argumentaatiosta voidaan tulkita näitä vaatimuksia tukevia premissejä. Tarkastelen tutkimuksessani argumentaatiokohdittain, mistä maskikeskusteluissa oltiin samaa ja mistä eri mieltä.
Tutkimukseni perusteella kasvomaskit uutena poliittisena kysymyksenä ei polarisoitunut eduskunnassa poliittisesti, moraalisesti tai episteemisesti vuoden 2020 aikana, vaikka tietoa ja asiantuntijuutta käytettiin jonkin verran poliittisesti valikoiden ajamaan omia toiminnan vaatimuksia. Koronakriisi otettiin kauttaaltaan vakavasti ja siihen haluttiin vastata yhdessä. Aineistoni ei anna aihetta tulkita vakavaa polarisaatiota, eikä myöskään polarisaation eri muotojen tarkempi analyysi tuota kuvaa erityisestä jakautumisesta tai vastakkainasettelusta kasvomaskien suhteen. Koronakriisin alku yhdisti yli puoluerajojen, ja politiikka vaikuttaa olleen varhaisen pandemian aikana poikkeuksellisen konsensuaalista. Syksyn 2020 osalta aineistoni keskustelut näyttäytyvät hieman kevättä poliittisempina, mutta tulkitsen tätä ennen muuta vähittäisenä paluuna normaaliin politiikan arkeen.