Rajat ja identiteetti etätyössä: perheellisten etätyöntekijöiden kokemuksia

Abstract

Tämä tutkielma käsittelee perheellisten etätyöntekijöiden kokemuksia koronapandemiasta aiheutuneen pakotetun etätyön ajalta Suomessa. Kysyn aineistolta, miten työn ja muun elämän rajat näyttäytyvät pitkään kestäneessä, pakotetussa etätyössä ja millaista rajatyötä etätyössä tehdään, seuraako etätyöstä ristiriitoja tai rikastamista (tai muita myönteisiä kokemuksia) työn ja perheen välillä ja miten nämä ilmiöt näyttäytyvät sekä miten etätyö vaikutti eri identiteettien merkityksiin rakenteellisen symbolisen interaktionismin tarkoittamassa merkityksessä ja millaista identiteettityötä etätyö aiheutti.

Tutkielman aineisto perustuu 15 teemahaastatteluun, jotka kerättiin helmi -maaliskuussa 2021. Haastattelut analysoitiin teorialähtöisellä sisällönanalyysillä. Rajoja tarkasteltiin eri näkökulmista. Tilallinen raja oli läpäisevä molempiin suuntiin: muusta elämästä työhön läpäisevyyttä ilmeni kaikilla, mutta työstä muuhun elämään suuntautuvaa läpäisevyyttä niillä, joilla työpiste oli kodin yhteisissä tiloissa. Rajatyön keinona tilallisten rajojen ylläpitämisessä käytettiin oven kiinni pitämistä. Toiminnoissa työn raja oli joustava, kotitöitä tehtiin työn lomassa ja samaan aikaan työn kanssa. Työn raja oli myös läpäisevä psykologisessa mielessä muun elämän suuntaan, kun kotitöiden kanssa samanaikaisesti ajateltiin työtä. Ajallisissa rajoissa työ ja muu elämä oli mahdollista erottaa toisistaan, mutta ajallinen raja myös jousti molempiin suuntiin. Ajalliset rajat hämärtyivät joillain haastatelluilla: he unohtivat tauottaa työtä ja tekivät työtä iltaisin ja viikonloppuisin. Ajallista rajaa määrittivät rajan vartijat eli lapset ja työtoverit. Ajallisten rajojen ylläpitämisessä korostettiin omaa vastuuta. Viestintää käytettiin rajatyön keinona: lasten, kumppanin ja lähijohtajan kanssa käytiin keskusteluita rajoista. Viestinnässä läpäisevyys oli vähäistä työstä perheeseen ja toisinpäin. Sukupuolittunut työnjako vaikutti myös rajoihin joissain perheissä: äitien piti kesken työpäivän tehdä perheeseen liittyviä töitä. Tasa-arvoisempaa työnjakoa soveltavissa perheissä rajatyön keinona käytettiin neuvottelua työnjaosta, mikä helpotti rajojen hallintaa. Siirtymä töihin aamulla koettiin helpoksi, mutta lopettaminen oli monille vaikeaa. Aamun siirtymiin liittyi muutamia toimintoja, lopettamisessa sen sijaan ei ollut erityisiä toimintoja auttamassa siirtymää. Päivän mittaan tapahtui usein lyhyitä siirtymiä perheenjäsenten pariin. Siirtymä ulottuvuudesta toiseen saattoi olla psykologisesti puutteellinen: vapaa-ajalla työ saattoi pyöriä mielessä ja kesken työn ajateltiin perheen asioita. Psykologista läpäisevyyttä yritettiin torjua piilottamalla työhön liittyvät esineet työn jälkeen ja keskittymällä tietoisesti johonkin ulottuvuuteen.

Etätyö aiheutti tilallisten rajojen läpäisevyyden myötä ristiriidan työn ja perheen välillä osassa aineiston perheistä. Ristiriita ilmeni usein perheestä työhön suuntautuvana käyttäytymisessä ja ajankäytössä, harvemmin ristiriita ilmeni myös kuormituksena. Myös työstä perheeseen suuntautuvaa ristiriitaa oli koettu. Kielteisten ilmiöiden lisäksi etätyön koettiin myös helpottaneen perheen asioiden hoitamista työn lomassa ja perhe aiheutti myönteisiä tunteita työn lomaan. Joissain perheissä koettiin lähentymistä perheenjäsenten kesken.

Etätyö vaikutti eri identiteettien merkityksiin ja aiheutti identiteettityötä. Työyhteisöidentiteetti oli heikentynyt, mikä johtui vuorovaikutuksen vähentymisestä. Ne, joille tämä identiteetti oli tärkeä, pyrkivät osallistumaan yhteisön tilaisuuksiin. Joillekin etääntyminen sopi, koska työyhteisöidentiteetti ei heille ollut tärkeä. Työidentiteetin merkityksissä oli moni kokenut kielteisen muutoksen: vaativat työntekijät eivät kokeneet, että he muuttuneessa tilanteessa kykenivät täysin vastaamaan omiin vaatimuksiinsa. Vanhemmuuden ja työn välinen ristiriita aiheutti myös joillekin kokemuksen siitä, ettei ollut kummassakaan tarpeeksi hyvä. Myös myönteisiä muutoksia ilmeni: jotkut pystyivät etätyössä toimimaan rohkeammin ja vapaammin kuin lähityössä ja onnistumisen kokemukset vahvistivat käsitystä itsestä työntekijänä. Joillakin identiteetti ei muuttunut, koska oli totuttu itsenäiseen työhön, jota etätyökin oli. Etätyö muutti myös henkilökohtaista identiteettiä, esimerkiksi aiemmin itsensä ulospäinsuuntautuneeksi kokeneet tunsivat etätyön myötä olevansa enemmän ”introvertteja”. Etätyön lisäsi joillekin aitouden kokemusta identiteetissä: etätyössä pystyttiin paremmin olemaan sellaisia kuin oikeasti oltiin ja yhteys itseen parantui.