”Mera tal och mindre regelbaserad övervakning” : Hur uppfattas grammatikens betydelse i kommunikativ universitetssvenska och i konstruktionen av god språkfärdighet?

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastelen kieliopin epäselvänä nähtyä roolia viestintään painottuvassa kieltenopetuksessa. Tutkielmassani lähestyn aihetta kahdesta näkökulmasta. Yhtäältä tarkastelen, millainen suhde kieliopilla ja viestinnällisyydellä on Tampereen yliopiston Kielikeskuksen ruotsinopetuksessa, sekä millaisia käsityksiä Kielikeskuksen ruotsinopettajilla on paitsi kieliopin merkityksestä, kuin myös lähestymistavoista kieliopin opetukseen ylipiston ruotsinopetuksessa. Toisaalta tarkastelen yliopisto-opiskelijoiden näkemyksiä kieliopin merkityksestä hyvän kielitaidon rakentumisessa. Materiaali on kerätty käyttäen haastattelumenetelmää sekä kyselylomaketutkimusta, ja aineisto on analysoitu hyödyntäen sisällönanalyysimenetelmää.

Tutkimuksen tausta pohjaa keskusteluun kielenopetuksen historiallisesta kehityskulusta sekä tieteenalan paradigman muutoksesta, jossa kielioppikeskeisyyden on nähty väistyvän viestinnällisen kieltenopetuksen ottaessa jalansijaa. Huomioin myös eri kielikäsitykset ja niiden vaikutuksen kieltenopetukseen eri ajankohtina, ja esittelen kielenopetuksen kehityksen kannalta keskeisiä teorioita. Viitekehyksenä tutkielman ensimmäisessä kysymyksessä toimii myös Lightbownin ja Spadan (2006) kuusi periaatetta kieltenopetuksesta. Toisen tutkimuskysymyksen yhteydessä viittaan kommunikatiivisen kompetenssin käsitteeseen Eurooppalaisen viitekehyksen (EVK) sekä Canalen ja Swainin (1980) määritelmän mukaisesti.

Tulokset osoittavat, että viestinnällisyys leimaa paitsi Kielikeskuksen ruotsinopetusta, myös opiskelijoiden näkemyksiä hyvästä kielitaidosta. Opettajien haastatteluaineistossa kieliopin rooli nousee esille neljän eri teema-alueen kautta, joissa korostuvat kielellä pärjäämisen tärkeys, kieliopin merkitys viestinnällisyyden tukena, rento suhtautuminen ja toleranssi kieliopillisiin virheisiin sekä eriyttämisen tärkeä rooli. Kieliopin rooli vaikuttaa kasvavan kahdessa tilanteessa: luentojen ulkopuolella opiskelijoiden tekemänä valmistelutyönä sekä palautteenannon yhteydessä. Keskeistä kieliopin opettamisessa on myös opiskelijoiden oma vastuu, aktiivisuus ja toiveet. Opiskelijoiden vastauksia yhdistää näkemys viestinnällisyydestä hyvän kielitaidon ensisijaisena päämääränä. Lingvistinen kompetenssi, toisin sanoen kieliopin hallinta sanan laajassa merkityksessä, nähdään toimivan ensisijaisesti välineellisenä arvona kielenoppimisprosessissa.

Tutkimuksen tuloksia tulee lukea suuntaa antavana kuvauksena niistä käsityksistä ja näkemyksistä, joita esiintyy keskustelussa kieltenopetuksen paradigman muutoksesta. Tutkielmani pyrkii siten osaltaan vastaamaan kysymykseen kieliopin epäselvästä roolista viestinnällisessä kieltenopetuksessa.